Suomalaisia sankareita II: Historiallisia kertomuksia

Historiallisia kertomuksia
Kirjoittaneet
SANTERI IVALO ja KYÖSTI WILKUNA
Porvoossa,
Werner Söderström Oy,
1921.
Neljäkymmentä vuotta soturinelämää Vastoinkäymisten sankari Sotapappi Korpimajuri Meri- ja metsäsissi Herää hetkeksikin, tuuli! Sotilas vakaa ja nuhteeton Isonvihan nuijamiehet Suurin suomalainen seikkailija Uskollinen kutsumukselleen Kansan valitsemia sotapäälliköitä Revontulten loimutessa Suomalainen äiti Uumajan sankari Vaari Savolaisten suosikki Aseveljet Suomalainen sotamies Selkäpuolen vartija Kaksi jehua
Nevajoen suulla, siellä missä tämä valtava vesiväylä suuria kiemuroita
tehtyään moniksi suuhaaroiksi jakautuen purkautuu Suomenlahteen, seisoi
Kivekästen vanha talo. Noiden suuhaarojen välissä on joukko suurempia
ja pienempiä saaria, mutta kaikista vähäpätöisimmälle niistä oli
Kivekästen kantaisä pirttinsä rakentanut. Saarta oli jo vanhastaan,
ties mistä syystä, sanottu Jänissaareksi. Se oli mereltä katsoen
suurempien saarten suojassa ja niin lähellä Nevan Suomen puoleista
rantaa, että voimakas mies kykeni miltei kuivin jaloin loikkaamaan
manterelta saarelle. Ja niin pieni se oli, että asuinrakennus
tarpeellisimpine ulkohuoneineen täytti sen miltei kokonaan. Ja kun
merituuli sai Nevan vedet kohoamaan, saaren kamara katosi vedenpinnan
alle ja rakennukset näyttivät uiskentelevan virrassa.
Mistä syystä Kivekkäät olivat juuri tällaisen paikan talolleen
valinneet, oli kaikille arvoitus. Olivathan suuremmat ja korkeammat
saaretkin siinä lähellä asumattomia. Mutta Kivekkäät eivät tällaisiin
ihmettelyihin mitään selitystä antaneet. Jänissaari oli heidän kehtonsa
ja kotisaarensa, siksi se oli heille rakas ja sillä hyvä.
Jo muinaisista ajoista he olivat kalastajina ja kaupan miehinä saarella
majaa pitäneet. Tuntematonta oli, milloin ensimmäinen Kivekäs oli
ruuhensa tuon pikku saaren rantaan ensi kerran laskenut. Aikoja sitten
sen on täytynyt tapahtua. Monta kertaa olivat Länsi ja Itä sen jälkeen
näillä main yhteen törmänneet ja monta kertaa olivat sodan laineet
Jänissaarenkin sileäksi pyyhkäisseet. Mutta aina uudelleen oli joku
eloon jääneistä Kivekkäistä saarelle ilmestynyt ja pystyttänyt tupansa
entisen raunioille.