Nikkinen nyrkkeilee

Sanomalehtineekerin näperryksiä
Kirj.
Hämeenlinnassa, Arvi A. Karisto Osakeyhtiö, 1924.
Isien puu Tyyppi punapäivien ajoilta Gulassinero Vaatimaton lisä yliluonnollisten yllätysten historiaan Jopi Juntusen joppaukset Konttoripäällikkö Kiikkusen käkönen Kärpäsenkyläläisten voimakas vappuhyppy Erzerumilaisten edesottoja Harha-askel Bruntilaisparat Pikkunen pakina puuttuvista pilkuista Puhelinpakinaa Runollinen Savonmaa Ha, ha, ha, ha Kuningasten jälkeläiset Kekkonen kertoo Nikkinen nyrkkeilee Nestori Nikkinen mallaa moottoripyörällä ajoa Minkätähden Nestori Nikkinen ei ottanut osaa köyden vetokilpailuun Nikkinen on ostanut moottoriveneen Nikkiset juhlivat juhannusta
Astelen aamuna autereisena tutun kylän talvista tietä.
Askelteni alla kitisee kristalleina kimalteleva lumi, ylläni kaareutuu korkea, pirteää pakkasta tietävä taivas, kupeillani kohoavat kookkaat hongat valkovaippaisina, ylevinä, äänettöminä.
Käyntini on keveää, oloni onnekasta. On niin helppoa hengittää. Veri virtaa suonissa sukkelammin, sydän sylkyttelee rinnassa ripeämmin. Ajatukset ailahtelevat arkihuolista vapaina kuin suuret soiluvasiipiset linnut. Kaikki on kaunista minusta, maailma mallikelpoinen, elämä ehyttä ja ihminen erinomainen.
Huomaan hyräileväni:
Terve, metsä, terve, vuori — —
Terve!
Terve sinäkin, tien poskesta paistava harmaja honka, muistojen monien, kokemusten kirjavien vakainen vanhus, tuttu minulle ja tuttu monille tuhansista muista puista, isien ikivihannoiva pyhäinen petäjä!
Kun ei ole kenelle muulle mieltäni hyvää hyräjäisin, hyrään hymnini sinulle, juurillesi jykeville, rustokkaalle rungollesi, oksillesi voimakkaille, lempehille lehvillesi, latvalle laaja-alalle.