Magdalena Rudenschöld: Historiallinen kertomus Kustaa III:n ja herttua-hallitsijan ajoilta

Romantillinen kertoelma Kustaa III:n ja herttua-hallitsijan ajoilta
Kirj.
Tampereella, Emil Hagelberg'in ja kumpp. kirjapainossa, 1886.
Raskaiden akuttimien välistä pilkisti aurinko huoneesen ja heitti leveän, loistavan valonsäteen erääsen nuoreen tyttöön, joka seisoi kuultelevassa asemassa, pää hiukan nyökällänsä, huoneen keskellä jonka toinen ovi oli jätetty puoleksi auki. Eräs harso-ompeluskehä oli huolimattomasti heitetty korkeanojaiselle tuolille, ja lattialla oli hänen ympärillänsä kirjavia silkkivyyhtiä hujan hajan. Olihan selvää, että hän oli hypähtänyt pois ompelunsa äärestä, selvemmin kuullaksensa niitä sanoja, joita läheisessä huoneessa lausuttiin.
— Minä puolestani pidän Magdalenan hoviin pääsemisen liian hätäisenä — lausui nyt eräs ääni, johon toinen heti vastasi:
— Se on tosi, hän on vielä lapsi, mutta hyvä lapsi…
— Sellainen voi kuitenkin turmeltua, keskeytti ensimmäinen puhuja — kun päiväkaudet näkee ainoastansa ylellisyyttä ja kevytmielisyyttä… usko minua, esimerkki tarttuu, ja niin vilkas luonne kuin hänellä on, pelkään minä…
— Niin, lapsikultani, mitä tulee minun tehdä?
— Malttaa muutama vuosi, äitiseni, malttaa, kunnes Malin'illa on kyllin järkeä eroittamaan hyvän pahasta.
— Mutta mietihän meidän taloudellista tilaamme Minun täytyy ajoissa hankkia hänelle hovineidin toimi. Isämme on vanha, lähes kahdeksankymmenvuotias, ja minä olen kivulloinen… Ei kukaan voi olla Magdalenaa turvattomampi sinä päivänä, jona hän jää orvoksi maailmaan.
— Olkoon se päivä kaukana! — ajatteli tyttö, joka yhä seisoi siinä kuuloksilla, sill'aikaa kun hänen äitinsä ja sisarensa viereisessä huoneessa päättivät hänen tulevaisen kohtalonsa.
Niin, tulisiko hän pääsemään hoviin vai eikö?