Aarne herran rahat: Kertomus

Kertomus
Kirj.
Käsikirjoituksesta suomensi J.
Porvoossa, Werner Söderström, 1903.
Solbergin pappilassa. Laitureilla. lähetti. Kuutamossa. Vaimo. Raatikellarissa. Rauhaton. Sir Archien pako. Jään poikki. Aaltojen kohu.
Solbergin pappilassa.
Siihen aikaan kun Tanskan kuningas Fredrik II oli Bohusläänin isäntä, asui Marstrandissa kalakauppias nimeltä Torarin Haakenpoika. Hän oli köyhä ja halpasäätyinen mies, sillä toisen kätensä vuoksi, joka oli rujo, ei hän kyennyt kalalle eikä soutomieheksi. Kun hän ei voinut saada merestä elatustaan, kuten muut rannikkolaiset, niin hän piti tapanaan ajella ympäri maakuntaa kaupittelemassa suolattua ja kuivattua kalaa. Hän ei ollut monta päivää vuodessa oman katon alla, kun myötäänsä piti kalakuorman päällä ajaa kituuttaa kylästä toiseen.
Yhtenä helmikuun iltana Torarin oli hämärän tullessa matkalla Kunghällasta Solbergin pitäjään päin. Maantie oli vallan aukeana ja tyhjänä, mutta Torarinin ei siltä tarvinnut olla ääneti, sillä hänellä oli vieressään kuorman päällä veljellinen toveri, jonka kanssa saattoi jutella. Se oli pieni mustaturkkinen koiraressu, jolle Torarin oli pannut nimeksi Grim. Enimmäkseen se makasi yhdessä kohti, pää käpälien välissä ja vaan silmäniskuilla mukautellen isäntänsä puheisiin. Mutta jos sille jotain vastenmielistä mainitsi, niin se kohosi istualleen, nosti kuononsa pystyyn ja ulisi pahemmin kuin susi.
»Nyt on niin asia, Grim koirani», virkkoi Torarin, »että tänään minä olen saanut tärkeitä uutisia. Sekä Kunghällassa että Kaarepyyssä huhuiltiin meren menneen jäähän. Kauniina ja kirkkaana ja kylmänä ilma nyt on viime ajat pysynytkin, kuten kyllä sinä tiedät joka kaiket päivät elelet ulkona, ja meri kuuluu tosiaan jäätyneen, ei yksin salmissa ja vuonoissa vaan pitkät matkat Kattegatiakin. Siellä ei nyt laine käy, ei nyt ole vene- eikä laivaväylää saariston sisään. Ylt'yleensä ulottuu paksu, luja, kierä jää, jota rekihevonen voi juosta raksutella Marstrandiin ja Paternosterluodolle asti.»