Herraskartano ja legendoja

Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
Kirj.
Selma Lagerlöf
Suom. Maija Halonen
Werner Söderström, Porvoo, 1900.
Selma Lagerlöf, kirjoittanut Juhani Aho.
Herraskartano.
Legendoja:
Vanha Agneeta. Pako Egyptiin. Seitsemän kuolemansyntiä. Hautakirjoitus. Herra ja Pyhä Pietari.
Hänen kirjailijaluonteensa on nykyisen pohjoismaisen kirjailijapolven omituisimpia ja omintakeisimpia. Hän seisoo ulkopuolella heitä kaikkia ja yläpuolella kaikkia yhdenikäisiään.
Kun maailma oli alkanut kyllästyä valokuvailevaan ja luontoa ja elämää jälittelevään ja orjallisesti kuvaavaan köyhäsisältöiseen realismiin ja kun se oli saanut tarpeensa tylsyneestä tendenssikirjallisuudestakin, rupesi se toivomaan tietäjiä, jotka nostaisivat mielen yläpuolelle jokapäiväistä todellisuutta tai ainakin värittäisivät sitä runouden ruskolla. Silloin ilmaantui siihen saakka melkein tuntemattoman ruotsalaisen naiskirjailijan Selma Lagerlöfin Tarina Gösta Berlingistä , joka kuin yhtäkkiä vuodatettu runsauden sarvi levitti runoutta, mielikuvitusta ja kauneutta janoavien eteen uhkuvan henkensä mitä hienoimpia, mitä tuoreimpia viinirypäleitä. Teos ei ollut ainoastaan silta vanhasta uuteen, se oli itsessään aivan uusi, ihana maailma ja kuitenkin sama vanha, missä elimme, mutta uusilta puolilta esitetty. Mitä loistavimmissa kuvauksissa, mitä liikuttavimmin sävelin ja samalla kun tarumaisesti, niin kuitenkin aina uskottavasti ja todenmukaisesti kuvataan tässä kertomarunossa mitä moninaisimpia luonteita, mitä kirjavimpia tapauksia ja mitä vaihtelevimpia oloja ja kohtaloita vanhasta Värmlannista. Koko lukeva Skandinaavia oli kuin huumautunut, sillä tämä hiljainen, harmaa, kylmä pohjolamme yhtäkkiä loisti ja hehkui kuin Italian auringon valaisemana.
Voimain ponnistus ja tuhlaus näytti tässä teoksessa olleen niin suuri, että sen luettuaan tuli arvelleeksi, ett'ei hän siitä enää voisi ylemmäksi kohota, ei edes pysyä saavuttamassaan korkeudessa. Kirjailijattaren seuraava teos vei kuitenkin Värmlannin vuorien rinteiltä — Etnan huipulle. Yhtä suurella taidolla ja lennolla kuin hän Tarinassa Gösta Berlingistä kuvasi omaa maataan, yhtä uskottavasti esitti hän Antikristuksen ihmeissä Sisilian maata ja kansaa. Hän kuvasi sitä murrosajassa uuden ja vanhan vaiheella, tarujen ja tapojen muinaisuuden ja rautateiden ja sosialismin vaihteessa tunkien hänelle näennäisesti vieraiden olojen ja ihmisten sisimpään sieluun ja kaiken sen ohella loihtien esiin kuvia maasta ja maisemista, vuorilta ja vesiltä taidolla, joka täydellisesti vastasi ihanain alkukuvain vaatimuksia. Ja sen kaiken taustana oli ajattelijan syvämielisiä mietteitä ja tietäjän näkyjä menneisyydestä ja aavistuksia ihmiskunnan tulevaisuudesta ja onnen ehdoista.