Hyvä naapuri

Täti kertoo XIII
Suomennos
Porvoossa,
Werner Söderström Osakeyhtiö,
1913.
Ensimäinen luku.
Syyskuu oli vasta alullaan, mutta ilma oli koloa, joten lämmitteleminen
takkavalkean ääressä ei suinkaan ollut tarpeetonta.
Kotka nimisen ravintolan emäntä ei kuitenkaan tahtonut ottaa
paperikukilla koristettua närettä vierashuoneen takasta, sillä vaikka
olikin kylmä, tiesi hän entisestään, ettei talvi vielä ollut tulossa;
ja näyttiväthän nuo matkustavaiset olevan alhaista säätyä ja ehkä
tyytyvät viettämään yönsä arkihuoneessa.
Muuttava perhe on aivan tavallinen näky Uudessa Englannissa, eivätkä
nämäkään, jotka nyt saapuivat ravintolaan, herättäneet paljoa huomiota.
Ei heillä ollut aasia, ei kamelia. Neljä lihavaa härkää veti heidän
isoja vankkurejaan, jotka olivat täpösen täynnä kestäviä,
siistinnäköisiä huonekaluja. Härät olivat hyvänsävyisen ja tyytyväisen
näköisiä, ikäänkuin olisivat olleet hyvässä sovussa koko maailman
kanssa. Ajajalla näkyi olevan veljenrakkaus heihin, ja vaikka hänellä
oli kädessään pitkä ruoska, oli se nähtävästi vain jonkunlaisena viran
merkkinä, eikä kidutusaseena. Perheen muut jäsenet istuivat isoilla
nelipyöräisillä rattailla, puhtaan palttinaisen suojakatoksen alla.
Rattaiden eteen oli valjastettu kaksi vankkaa hevosta, yhtä säyseitä
kuin härätkin.
Palttinasuojuksen alta tuli näkyviin niin monta henkilöä, että
ravintolan emäntä ihmeissään virkkoi: Voi poloisia, joilla on
tuommoinen lapsilauma! Hän ei ymmärtänyt että taivaallinen isämme
parhaiten tietää mikä virvoitus lapset ovat isän ja äidin sydämelle.
Kiitos Jumalalle pienokaisista, samoin kuin kukkasistakin, vaikka eivät
tee työtä eivätkä kehrää! Näin isä ja äiti ajattelivat tyytyväisinä
seisoessaan vaunujen vieressä, kunnes kaikki lapset olivat laskeutuneet
maahan.
Kun äiti huomasi, että emäntä oli vastahakoinen ottamaan närettä
vierashuoneen takasta, ehdotti hän ystävällisesti, että lapset
viettäisivät illan arkituvassa. Siihen emäntä heti suostui, mutta
samassa hän kuiskasi palvelijalle, etteivät nuo ihmiset taitaneet olla
suurtakaan sukua, koska olivat niin nöyriä.