Kevät

Kirj.
Sigrid Undset
Suomentanut
Väinö Jaakkola
Porvoossa, Werner Söderström Osakeyhtiö, 1924.
Aksel käveli pankin edustalla ja odotti veljeänsä.
Sataa tihuutti yhtenään. Usvaan kietoutunut harju kohosi talojen yli. Tämä oli kaupungin pääkatu, enimmäkseen kaksikerroksisia puutaloja, jotka olivat siististi maalatut vaalein, tympein värein, harmaankeltaisiksi ja harmaanvalkeiksi, ohuen, kylmän suklaanruskeiksi. Etempänä sillan luona pisti yksi kivitalo kalkinvalkoisena silmään jonosta, alastomana ja köyhänä punaisine palomuureineen, muistuttaen murheellisesti oikeita kaupunkeja.
Jos olisi ollut päivänpaiste, olisin ehkä pitänyt tätä idyllisenä, ajatteli Aksel. Hän katsoi kelloonsa, oli odottanut neljänneksen.
Silloin pujahti äkkiä veljen pieni punainen jäniskoira hänen jalkojensa välitse, pyörähti ympäri ja istahti isäntäänsä vastapäätä. Torkild tervehti:
Sinun täytyy antaa anteeksi, että olet saanut odottaa —
Luulin tosiaankin, että te pankkiväki olisitte täsmällisiä pienimmässäkin , sanoi Aksel, ja Torkild nauroi:
Sinähän puhut ihan puhdasta tanskaa. Sinun on katsottava, että palaat takaisin äidinkieleesi, poika.