Toivolahden pastori

Produced by Tapio Riikonen
Kirj.
Sovitellen suomentanut Theodolinda Hahnsson
G. W. Edlund, Helsinki, 1892.
Helsingissä, Helsingin Sentraali-Kirjapainossa, 1892.
I. Oma pieni koti. II. Ensimmäinen sunnuntai Toivolahdella. III. Metsolan herrasväki. IV. Mitä Metsolan vieraat eivät saaneet nähdä. V. Mamselli La Tour. VI. Sortunut mies ja sidottu nainen. VII. Ylhäisiä vieraita Toivolahden pappilassa. VIII. Taistelu sokeata jumalaa vastaan. IX. Viran puolesta. X. Rukkaset. XI. Rippikoulu. XII. Kotiin pääsö.
Oma pieni koti.
— Äiti, tuossa se on!
— No eipä, hyvänen aika, olemmeko siis jo perillä, Arve?
— Olemme, äitini.
Hänen äänessään kaikui hellyyden ja rakkauden muassa myöskin jonkunlainen voitonriemu, kun hän ohjaksilla hevostaan hilliten kumartui pienen, rinnallaan istuvan eukon luo, osottaen ruoskallaan kohti muutamia pieniä, punaiseksi maalattuja, nukkemaisia asuntoja, jotka sijaitsivat saarella maantien oikealla puolen. Suurimmalla näistä asunnoista oli valkoiset nurkat ja edustalla pylväskäytävä.
Oli Huhtikuu annakassa ja kummallista kyllä, Huhtikuu myöskin luonnossa. Koivikot olivat vielä kevät-ilmojen ransistamina ja valkoisten runkojensa yläpuolelta harmaina, ja harmaat olivat myöskin mättäät maassa. Mutkailevalle, kapealle tielle, joka kirren lähdössä oli pohjaton, olivat vaunut uurtaneet syvät raitiot ja tien vasemmalla puolen oleva haka näytti laihalta, huonolta ja lakastuneelta. Mutta sinitaivaalla hymyili kevät-aurinko; oikealla, punaisten asuntojen välistä pilkoittivat sisäjärven laineet ja pensastossa lauloivat pienet näkymättömät lintukuorot: kevät on, kevät on!