Orjavallan perintö

language: Finnish
Romaani Kannakselta
Kirj.
Helsingissä, Kustannusosakeyhtiö Otava, 1920.
Taajaan asutun huvilayhdyskunnan vallasväki oli tapansa mukaan joukolla odottelemassa Pietarin iltajunan saapumista. Tässä junassa palasivat pääkaupungista viimeiset siellä päivän tehtävissään pistäytyneet virkamiehet, ja siksi tahtoi jokainen olla heitä vastassa kuullakseen edes toisella korvallaan päivän tuoreimmat uutiset ja juorut. Samalla sopi siinä junaa odotellessa myös tyydyttää seurusteluhaluaan ja näytellä muotiuutuuksiaan. Oltiin näet elokuussa ja keskikesän kevyet pukimet olivat jo hyvää kyytiä vaihtumassa ensimmäisen syyskauden vaatetukseen.
Kirkkaasti palavien sähkölamppujen valossa elehti ja aaltoili koko asemalaiturin tungokseen asti täyttävä väenpaljous levottomana edestakaisin Vilkas puheenporina soi monikielisenä. Ylinnä kaikui tietenkin leveä ja luistava venäjä, mutta korva voi erottaa myös soinnahtelevaa ranskaa, vieläpä sangen runsaasti kankeata, selvätavuisesti äännettyä pietarilaista saksaakin. Ei ollut maailmansota vielä nostattanut kansoja toisiansa vastaan, ja niinpä Kannaksen huvila-alueellakin rajantakaisen suurkaupungin vallasyleisö asusti ja seurusteli sulassa sovussa kansallisuusrajoituksista välittämättä.
Ainoa kansallisuus, jota toisten taholta katseltiin epäsuopein silmin, olivat juutalaiset. Jos minkä huvila-aseman ympäristöön alkoi tavallista runsaammin ilmestyä koukkunokkaisia israelinlapsia, niin hävisi sieltä muutamassa vuodessa muu ensiluokkainen huvilayleisö, jollei se laajoine maaostoineen ja kalliine huvilarakennuksineen ollut ennättänyt jo liian lujaan juurtua.
Tämä puheenaoleva huvilayhdyskunta oli säilynyt jotenkin puhtaana juutalaisista. Sen lisäksi se oli juuri parahiksi kaukana Pietarista, joten pienempituloisten ja jokapäiväisissä toimissaan pääkaupungissa käyvien virkamiesten ja pikkuporvarien kukkaro ei oikein kestänyt matkan kulunkeja. Siksi olikin koko seura melkein kauttaaltaan varakasta, valikoitua väkeä.