Ylämaan kansa

Kirj.
Charles G. D. Roberts
Suomentanut
I. K. Inha
Porvoossa, Werner Söderström Osakeyhtiö, 1918.
Esipuhe. Aavikkojen harhailijat. Mac Phairrsonin onnellinen perhe. Ison Aution järvellä. Sarvas siellä, kontio täällä. Lumen valta-aikana. Puna-McWhan kesytys. Melindy ja ilvekset. Rouva Gammitin porsas. Mustan veden pata. Talven rautainen reuna. Syvyyden satimessa. Rouva Gammit ja piikkisiat. Melindy ja kevätkarhu. Kujanjuoksu kulovalkeassa. Oveen kolkuttava hirvi.
Esipuhe.
Uusi Brunswick, jossa Robertsin, samoin kuin monet Setoninkin, kertomukset liikkuvat, on parhaiten luonnontilassa säilyneitä osia Pohjois-Amerikasta, lukuunottamatta kylmää pohjolaa.
Tämä on sitä omituisempaa, kun tuo maa on kaikkein varhaimmin tunnettuja osia siitä. Näille rannoille saapui Grönlannista Punaisen Eerikin heimo jo ensimäisen vuosituhannen lopulla, nimittäen sen Viinimaaksi paljon paremmalla syyllä kuin uuden hyisen kotinsa Grönlanniksi. Cabot, Cartier vakoilivat näitä rantoja vähän myöhemmin kuin Columbus Keski-Amerikkaa, ranskalaiset perustivat sinne, Akadiaansa, ensimäisen siirtokuntansa, josta tämän maan väestö yhä vieläkin on suureksi osaksi ranskalaista.
Siitä huolimatta ei asutus tahtonut päästä Uudessa Brunswickissä varttumaan. Suurena syynä siihen olivat ainaiset sodat, joiden jalkoihin se joutui. Toiseksi ei sen kautta kulkenut maanosan sisuksiin valtaväylää, joka olisi voinut Pyhän Laurentin mahtavan jokireitin kanssa kilpailla, eikä se luonnonrikkauksien puolesta taas voinut kilpailla Uuden Englannin leutojen, rikkaitten maitten kanssa.
Ja sotain lakattua taas se ei voinut tarjota kyllin voimallisia viehätyksiä poikkeuttaakseen puoleensa siirtolaistulvaa, joka pyrki yhä kauemmaksi ja kauemmaksi länteen valtaamaan sen odottavia rikkauksia, riistaa, hyvää maata ja tarumaisia kulta-aarteita. Päinvastoin jätti moni Akadiankin poika maansa lähteäkseen sinne uutta rikkaampaa kotia perustamaan.
Niinpä ovat Uuden Brunswickin sisäosat suureksi osaksi pysyneet asumattomina, suuret salot säilyttäneet monenlaisen riistansa, joet, kosket oivat kalansa. Tukinhakkaajat vain ovat sen sisäosiin tunkeutuneet ja urheilijat, ja viime aikoina uudisasukkaatkin, jotka ylämaan metsiin ovat raivanneet itselleen uudisasutuksia. Riista on suojelevan lainsäädännön turvissa jopa lisääntynytkin, niin että tätä suurta niemimaata nykyään voimme pitää suurena luonnonpuistona, vaikkapa metsästystä ei olekaan kokonaan kielletty.