Helleenit ja barbaarit: Romaani persialaissotien ajoilta

E-text prepared by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
Romaani persialaissotien ajoilta
Kirj.
Tekijän luvalla suomentanut
Einar Heikel
Helsingissä, Kustannusosakeyhtiö Otava, 1920.
I. Eufranor ja hänen vaimonsa. II. Poika. III. Jumalat. IV. Pan-jumalan lehdossa. V. Hermofantos. VI. Olympia. VII. Juhlakentällä. VIII. Afroditen esipiha. IX. Kilpajuoksu. X. Barbaarit. XI. Artemiin lehdossa. XII. Uusikuu. XIII. Vaellus. XIV. Ateena. XV. Marathon. XVI. Hades. XVII. Sparttalaiset häät. XVIII. Persepolis. XIX. Persialaiset. XX. Hellesponton rannalla. XXI. Retki. XXII. Thermopylai. XXIII. Taistelu. XXIV. Sankarikuolema. XXV. Delfoi. XXVI. Pythia. XXVII. Athene Promakhos. XXVIII. Klepsydra.
Eufranor ja hänen vaimonsa.
Arkadiassa.
Syvälle vuorten väliin painautunut laakso. Sivuilla jyrkkäseinäiset rotkot. Kaikki rinteet näyttivät vievän sisäänpäin ja alaspäin. Laakso lepäsi itseensä vaipuneena ja nukkui, auringon hehku pohjallansa. Kuka tahtoi katsoa ulos yli laakson reunan, sen täytyi kiivetä pitkiä, eksyttäviä teitä.
Huimasi ja värisytti katsojaa hänen silmätessään ulos tästä vuortenpainanteesta. Kauas merelle kantoi katse, suurelle, salaperäiselle, joka Hellaan rantoja huuhtoi. Pohjoisen puolella se uursi siniset poukamansa niemekkääseen maahan. Lahti vei kapeana ja välkkyvänä Korinttoa kohden. Valotäpliä liukui eteenpäin yli sinisenä värähtelevän juovan. Ne olivat laivoja, kiertämässä Peloponnesosta, kunnes niemeke sulki niiltä tien. Lahden takana taivaanranta nousi jäänhohtaviin lumihuippuihin. Ne, jotka olivat matkustelleet, sanoivat siellä olevan Parnassos-vuoren. Ja Thessalian harjanteet haihtuivat sineksi tuntemattoman maan hämärään.
Mutta lännen puolella katse laskeutui laveille lakeuksille, jotka häipyivät merelle päin, välkkyvien vesien halkomina. Alfeios matoi kuin teräksenharmaa käärme Okeanoksen tyveneksi hyytynyttä pintaa kohden. Ja missä lakeus näytti kaikkein matalimmalta, siellä loisti Olympian juhlakaupunki. Temppelipylväitä ja päätyjä, keltaisia, auringonpaahtamia niinkuin merenvaha. Ryhmä taloja ja muureja. Arkadian vuorista lohottuja, joita joku jumala kuin leikillä oli latonut pystyyn tuonne alankoon, missä vesivirrat kaivoivat hopeaisia vöitänsä mehevään multaan.