Kardinaalin asialla

Kirj.
Stanley J. Weyman
Englannista (»Under the Red Robe») suomentanut
Mary Hämeen-Anttila
Hämeenlinnassa, Arvi A. Karisto Osakeyhtiö, 1912.
I. Zatonin majatalo II. »Vihreässä pilarissa» III. Linna metsässä IV. Madame ja mademoiselle V. Hyvitys VI. Pic du Midin kupeella VII. Kunnon kepponen VIII. Eräs kysymys IX. Clon X. Vangitseminen XI. Matkalla Pariisiin XII. Tienristeyksessä XIII. Martinpäivän aatto XIV. Jälkikesä
I luku
Zatonin majatalo
»Merkityt kortit!»
Ympärillämme seisoi hyvinkin parikymmentä henkilöä, kun tuo hupsu, joka ei tiennyt, kenen kanssa hän oli tekemisissä, yhtä vähän kuin hän osasi kestää häviötänsä säädyllisen miehen tavoin, sinkautti nämä sanat minulle päin silmiä. Voin vannoa hänen luulleen saavansa minut pauhaamaan ja raivoamaan, käymään käsirysyyn kuten tavallinen tappelupukari. Mutta se ei ollut milloinkaan Gil de Beraultin tapaista. En edes toviin katsonut häneen sen jälkeen kun hän oli syytöksensä lausunut. Sen sijaan silmäilin ympärilleni — hymyillen, bien entendu — katsojien joukossa huomasin ainoastaan de Pombalin sellaiseksi, jota minun kannatti pelätä, ja sitten nousin viimein ja tarkastelin virmapäätä yrmeällä katsannolla, joka oli peloittanut vanhempia ja ymmärtäväisempiäkin miehiä kuin hän oli.
»Merkitytkö kortit, herra englantilainen?» sanoin jäätävän kylmäkiskoisesti. »Sellaisia käytetään pelurien puijaamiseen — eikä koulupoikien, jotka ovat saaneet liian vähän kuritusta.»
»Mutta sanon vieläkin, että ne ovat merkityt!» vastasi hän kiivaasti kummallisella ulkomaalaisella murteellaan. »Viime jaossa en saanut ainoatakaan valttia, ja te korotitte panoksen kaksinkertaiseksi. Olette pettänyt minua, herraseni, se on selvä totuus!»