"Susi": Historiallinen romaani Perttuliyön ajalta

Historiallinen romaani Perttuliyön ajalta
Kirj.
Suomentanut
Teuvo Pakkala
Helsingissä, Suomal. Kirjallis. Seura, 1898.
1. Susi tulee. 2. Vidamen uhkaus. 3. Matka Parisiin. 4. Satimessa. 5. Pappi ja nainen. 6. Rouvan säikähdys. 7. Nuori vaeltava ritari. 8. Aamurukous Parisissa. 9. Erasmuksen pää. 10. Hau, Hau Huguenots! 11. Surun yö. 12. Riemuisa aamu.
Susi tulee.
Minulla oli sittemmin niin paljo aihetta muistelemaan sen iltapäivän tapauksia, että minä vielä nytkin olen kuulevinani Catherinen äänen kaikuvan korvissani. Minä painan silmäni umpeen ja näen, mitä näin silloin, monia vuosia sitten — sinisen kesätaivaan ja linnantornin harmajan kulman, tornin päällä villavan pilven, joka väikkyi kuin savu. Enempää en nähnyt, sillä makasin selälläni, kädet pään alla. Molemmat veljeni, Marie ja Croisette, makasivat samassa asemassa muutamien sylien päässä minusta penkereellä, ja Catherine istui tuolilla, jonka Gil oli hänelle tuonut. Silloin oli toinen torstai elokuuta, ja oli hyvin kuuma. Naakatkin olivat ääneti. Katsellessani miten pilvi oli muuttunut pitemmäksi ja ohuemmaksi, olin melkein vaipunut unenhorrokseen, kun Croisette, joka ei välittänyt kuumuudesta enemmän kuin sisilisko, terävästi kysyi:
Neiti, minkä vuoksi niin yhtämittaa katselette Cahorsin tielle?
Minä en ollut sitä huomannut. Vaan minä hämmästyin, kun Croisette niin terävästi kysyi, ja käännyin katsomaan Catherinea. Hän punastui, silmänsä täyttyivät kyyneleillä, ja hän katsoi meihin niin pyytävästi Ja me, kolme veljestä, nousimme istumaan käsiemme varaan ja katselimme häneen kuin kolme koiranpenikkaa. Syntyi pitkä äänettömyys. Sitte hän meille sanoi aivan suoraan:
Pojat, minä aijon mennä naimisiin herra de Pavannesin kanssa.
Minä keikahdin selälleni maahan ja ojensin käteni. Oo, neiti! lausuin nuhtelevasti.