Todellinen aatelismies: Historiallinen romaani
Produced by Tapio Riikonen
Historiallinen romaani
Kirj.
Englanninkielestä suomentanut Väinö Jaakkola.
Alkuperäinen nimi: A Gentleman of France .
Gummerus, Jyväskiylä, 1919.
I. Hupsujen huvittelua. II. Navarran kuningas. III. Ratsun selässä. IV. Neiti de la Vire. V. Matka Blois'han. VI. Äitini asunto. VII. Simon Fleix. VIII. Tyhjä huone. IX. Talo Arcyn kujan varrella. X. Taistelu porraskäytävässä. XI. Ovella näyttäytyvä mies. XII. Maximillan de Bethune, Rosnyn parooni. XIII. Rosny'ssa. XIV. Markiisi de Rambouillet. XV. Uusi Herodes. XVI. Kuninkaan luona. XVII. Jakobiini-munkki. XVIII. Liigan tarjous. XIX. Mitä ihmiset sanovat sattumaksi. XX. Kuninkaan kasvot. XXI. Kaksi naista. XXII. Nainen säätää. XXIII. Viimeinen Valois. XXIV. Kuningas vaarassa. XXV. Antautumisehdot. XXVI. Mietteitä. XXVII. Apuun, ystävät! XXVIII. Linna kukkulan laella. XXIX. Nälkä ja ruttotauti. XXX. Tartunta. XXXI. Metsän helmassa. XXXII. Kohtaus majatalossa. XXXIII. Meudonissa. XXXIV. E1 niin pahaa, josta el jotakin hyvää. XXXV. Kuningas on kuollut! XXXVI. Eläköön kuningas!
I. Hupsujen huvittelua.
Condén prinssin kuolema, joka sattui keväällä 1588, jätti minut kokonaan ilman suojelijaa ja saattoi minut niin ahtaisiin olosuhteisiin, että mainitun vuoden talvi, joka näki Navarran kuninkaan tulevan St. Jean d'Angely'hin joulua viettämään, näki minun onneni tähden alimmilleen vaipuneena. En tiennyt silloin — saatan sen nyt tunnustaa ilman häpeää — mistä olisin saanut kultarahan tai uuden huotran, eikä minulla ollut minkäänlaista tointa eikä edes sellaisen toivoakaan. Rauha, jonka Ranskan kuningas ja katolinen liiga olivat hiljattain Blois'ssa solmineet, saattoi monet hugenotit vakuutetuiksi, että heidän lopullinen perikatonsa oli läsnä, mutta se ei voinut täyttää heidän tyhjentynyttä rahastoaan eikä auttaa heitä panemaan jalkeille lisää sotajoukkoja.
Condén kuoleman jälkeen oli Navarran kuningas hugenottien suosiossa ilman kilpailijaa; häntä lähinnä olivat Turennen kreivi ja Chatillon, joista edellisen hillitön kunnianhimo alkoi jo tulla näkyviin. Kovaksi onneksi olin yhtä tuntematon kaikille kolmelle johtomiehelle, ja kun tuo sama joulukuu, joka tapasi minut noin kovassa ahdingossa, näki minun vielä täyttävän neljäkymmentä vuotta, mikä minun mielestäni, vastoin monien muiden käsitystä, on tärkein päätekohta ihmisen elämässä, niin voi helposti uskoa, että tarvitsin kaiken rohkeuden mitä uskonto ja soturielämä saattoivat antaa.