Vanina Vanini; Pallianon herttuatar: Kaksi kertomusta

Produced by Tapio Riikonen
Kirj.
Stendhal
Suomentaneet Timo Tuura
Hämeenlinnassa, Arvi A. Karisto, 1910.
Oli ilta keväällä 182-. Koko Rooma oli liikkeellä: herttua de B——, kuuluisa pankkiiri, pani toimeen tanssiaiset uudessa palatsissaan Venetsian torin varrella. Kaikki mitä Italian taide, kaikki mitä Pariisin ja Lontoon ylellisyys kykeni aikaansaamaan, oli käytetty tämän palatsin kaunistamiseen. Tungos oli tavaton. Ylhäisen Englannin vaaleat ja jäykät kaunottaret olivat kilvoitelleet kunniasta saada ottaa osaa näihin tanssiaisiin; heitä saapuikin joukottain. Rooman kauneimmat naiset kilpailivat heidän kanssaan ensimmäisistä sijoista. Muuan nuori tyttö, jonka säihkyvät silmät ja sysimusta tukka ilmaisivat hänet roomattareksi, saapui isänsä saattamana — kaikkien katseet seurasivat häntä. Hänen joka ainoa liikkeensä kertoi tavattomasta ylpeydestä.
Muukalaisten nähtiin sisään astuessaan hämmästyvän tanssiaisten komeutta. — Euroopan ainoankaan kuninkaan juhlat, he sanoivat, — eivät vedä vertoja tälle.
Kuninkailla ei ole palatseja, jotka ovat roomalaisen rakennustaiteen veroisia ja heidän on pakko kutsua kaikki hovinsa ylhäiset naiset. B——n herttua ei suosinut muita kuin kauniita naisia. Tänä iltana hän oli onnistunut kutsuissaan — miehet näyttivät häikäistyiltä. Oli vaikea ratkaista, kuka niin monesta ihanasta naisesta oli kaunein: jonkin aikaa oli vaali ratkaisematta, mutta viimein julistettiin ruhtinatar Vanina Vanini, mustatukkainen ja tulikatseinen nuori tyttö tanssiaisten kuningattareksi. Heti jättivät muukalaiset ja nuoret roomalaiset kaikki muut salit ja tungeskelivat siellä, missä hän oli.
Hänen isänsä, ruhtinas don Hasdrubal Vanini oli tahtonut, että hän ensin tanssisi parin saksalaisen ruhtinaan kanssa. Sen jälkeen hän valitsi tanssittajikseen muutamia hyvin kauniita ja hyvin ylhäisiä englantilaisia, mutta heidän jäykkyytensä ikävystytti häntä. Eniten hänelle näytti tuottavan huvia kiusata nuorta Livio Savellia, joka tuntui olevan hillittömästi rakastunut. Tämä oli Rooman loistavin nuori mies ja sitä paitsi ruhtinas hänkin, mutta jos olisi antanut hänelle luettavaksi romaanin, hän olisi parikymmentä sivua luettuaan heittänyt kirjan kädestään väittäen, että se tuotti hänelle päänsärkyä. Vaninan silmissä se oli puute.