Arizonan öitä

Kirj.
Stewart Edward White
Suomentanut
Jyväskylässä, K. J. Gummerus Oy, 1926.
1. Tiukka paikka. 2. Siirtolaiset. 3. Tyhjäntoimittaja. 4. Karjavarkaat. 5. Karjan ko'onta. 6. Erottelu. 7. Hevoskauppoja. 8. Karjan merkintä. 9. Vanha mies. 10. Texasin kävijät. 11. Yksikätinen merimies. 12. Murha rannalla. 13. Kätketty aarre. 14. Pureksittu sokeriruoko. 15. Meloonimuhennos. 16. Honk-Honk rotu.
Ensimmäinen luku.
»Mistä olet saanut nuo hevoset?» kysyy kenraali epäluuloisena.
»Syöttelin niitä tuolla vuorilla», vastaa Gerosimo.
»En voi ottaa kaikkia hevosia mukaan», sanoo kenraali. »Luulen, että ne ovat varastettuja.»
»Väkeni ei pääse minnekään ilman hevosia», sanoo Gerosimo.
Ja niin ne menevät rajan yli ja sitten intiaanialueelle. Viikon sisällä saapuu kyllä viitisenkymmentä meksikolaista rasvamekkoa, jotka raivosta vavisten kysyvät hevosiaan, mutta kukapa niistä mitään tiesi. Armeija ei juuri olekaan muuta kuin varastettujen hevosten maahantuoja, se tietää sen varsin hyvin, vaan ei voi asiaa auttaa.
No niin, kuten tiedätte, oleilin aivan rajaseuduilla, Apachileirin ja Meksikon rajan välissä, joten jokainen puhdistusretkikunta kulki aivan minun ohitseni. On huomattava, että oleskelin tuhatkunta jalkaa laaksoa ylempänä ja luopioilla oli siihen aikaan niin tuhannenmoinen kiire, ettei heillä ollut aikaa kiivetä vuoria saadakseen minua käsiinsä. Usein katselin heitä, kun he laaksossa ratsastivat niin, että pöly pilvenä tuiskusi. Sitten saattoi saapua osasto ratsuväkeä ja leiriytyä vesipaikkani ääreen päiväksi tai pariksi. Heillä näet oli tapana lähettää sotilaita vartioimaan jokaista seudun vesipaikkaa, jotta luopioille ei jäisi tilaisuutta veden saantiin. Jonkun ajan kuluttua arvelinkin, ettei minun enää tarvinnut välittää heistä sen enempää.