Transhimalaja: Löytöjä ja seikkailuja Tibetissä. 2 (of 2)

E-text prepared by Tapio Riikonen
Note: Project Gutenberg has the other volume of this work. Volume I: see https://www.gutenberg.org/ebooks/50728
Löytöjä ja seikkailuja Tibetissä
Kirj.
Helsingissä 1910, Suomalainen Kustannus-o.y. Kansa.
Wiipurissa 1910, Wiipurin Uusi Kirjapaino- ja Sanomalehti-Osakeyhtiö.
Toisen osan sisällys:
18. Pyhässä kaupungissa. 19. Oleskeluni Shigatsessa. 20. Raga-tsangpoa pitkin. 21. Erakkomunkkeja. 22. Targo-gangri ja Shuru-tso. 23. Muhamed Isan kuolema. 24. Kiertoteitä Tradumiin ja pikimältään Nepaliin. 25. Brahmaputran lähteillä. Ero. 26. Manasarovar. 27. Sotledshin lähde ja Pyhä vuori. 28. Toiselle matkalle. 29. Maailman katolla. 30. Kolmikymmenpäiväinen myrsky. 31. Buptsang-tsangpo, Sisä-Tibetin isoimpia virtoja. 32. Ilmisaatu! 33. Seitsemännen kerran Transhimalajan yli. 34. Uusi matka valkean täplän yli. 35. Transhimalaja.
Kahdeksastoista luku.
Pyhässä kaupungissa.
Parhaissa tamineissani ratsastin aamulla entisten oppaitteni saattamana ylös Tashi-lunpon pääkäytävää kohti, missä Tsaktserkan, Lobsang Tsering ja jotkut munkit minua odottelivat. Heidän seurassaan jatkui nyt matka ylempiin seutuihin, synkkien kujasokkeloiden ja ahtaiden, hämärien luostarikäytävien kautta Labrangiin, tashi-laman Vatikaniin, joka valkeine julkipuolineen, siroine isoine ikkunoineen ja pienine jyhkeine kuisteineen kohoaa korkealle yli tämän temppelikaupungin.
Oppaamme ohjaavat meidät hämäriin, kylmiin kamareihin ja pitkin tavattoman jyrkkiä porrasjaksoja. Porras-astuimiin ovat munkkien jalkapohjat jo hivuttaneet syviä kouruja; niiden etureunat on lujitettu rautaheloilla; porraskaiteet ovat kiilloittuneet lukemattomissa käsissä. Sitte tulee valoisaa, kun hetkeksi joudumme avoimeen suojamaan, mutta jälleen tunkeudumme porraskäytävien sisukseen. Minua pyydetään odottamaan eräässä kamarissa, jonka lattialle on aseteltu punaisia pieluksia. Ennen pitkää ilmotetaan, että valtioministeri, pieni pyylevä lama, oli valmis vastaanottamaan minut. Hänen vierashuoneensa, eli kai oikeastaan hänen yksityinen munkkikammionsa, oli aivan pienoinen kamari, mutta sen ikkunasta sai ihmeenkauniin näköalan Shigatsen temppelikaupunkiin ja ympäristön vuoriseutuun. Kamari oli sisustettu oikeaan lamalaiseen tapaan, aistikkaalla loistolla, joka ei tuntunut räikeältä.