Murhattu urkkija: Salapoliisiromaani

E-text prepared by Tapio Riikonen
Salapoliisiromaani
Kirj.
Suom. Y. G—s.
Helsingissä, Kustannusosakeyhtiö Suomi 1921.
I. Liikehuone International. II. Punaset hiukset ja julkeita katseita. III. Kreivinna Orloffin selitys. IV. Vastakkaisia etuja. V. Kello kahden ja kolmen välillä. VI. Hissi. VII. Müller. VIII. Eversenin hämmästys. IX. Kuollut sohvankulmassa. X. Murhaaja. XI. Kreivinnan automatka. XII. Kuka oli murhaaja?
Asbjörn Krag ei saattanut muistaa, että hänen luonaan koskaan oli käynyt asiakkaita, joista hän niin suuressa määrin, ja aivan silmänräpäyksessä, olisi saanut varman tunteen, että oli huijarien kanssa tekemisissä kun herrojen Anders Andersonin ja John Inderdalen astuessa illalla tammikuun 24 päivänä hänen työhuoneeseensa.
Kummallakin oli avarat, hartioilta leveät turkit, jotka jo etukäteen sanoivat, että tässä tulee Uuden Mailman asukkaita. Molemmat olivat tanakoita ja voimakkaita. Kasvot olisivat muistuttaneet talonpoikaa, jos ei olemassaolon taistelu Uudessa Mailmassa olisi niitä uurtanut ja antanut toimekkuuden ja valppauden leimaa. Katsomatta heidän käyntikorttejaan saattoi Asbjörn Krag arvata heidän alkuperänsä. Anders Anderson oli ruotsalais-amerikalainen ja John Inderdale oli norjalais-amerikalainen.
Herrani , sanoi etsivä rakastettavasti — hän esiintyi kohteliaasti niin kauvan kuin mahdollista, yksinpä sellaisiakin henkilöitä kohtaan jotka hänestä tuntuivat epämiellyttäviltä — mutta herrani sanoi hän miksi ette ota raskaita turkkeja pois päältänne! Ei teidän tarvitse pelätä, että ne eteisestäni varastettaisiin.
Molemmat herrat nauroivat, kuten nauretaan silloin, kun halutaan olla kohteliaita lausutulle sukkeluudelle, jota ei ole aikaa eikä halua käsittää.
On kiire , sanoi ensimäinen.
Helvetin kiire , sanoi toinen.