Pimeyden ääniä: Romaani

E-text prepared by Tapio Riikonen
Romaani
Kirj.
Suomentanut
Antti Rytkönen
Helsingissä, Kustannusosakeyhtiö Otava, 1915.
I. Vanha palvelija. II. Pölyn haju. III. Nauru. IV. Kulkusten kilinä. V. Kenraali tulee. VI. Vaarallisia aseita. VII. Hämärässä. VIII. Takkavalkean ääressä. IX. Valot sammutetaan. X. Askelia. XI. Jäljet. XII. Koirat. XIII. Seuraavana päivänä. XIV. Vieras. XV. Pilkkaan-ammunta. XVI. Kuka kandidaatti oli? XVII. Yövaeltaja. XVIII. Insinööri Stener. XIX. Vieras ihminen. XX. Melua salissa. XXI. Kuka? XXII. Ehdotus. XXIII. Vierailu. XXIV. Se jota odotetaan. XXV. Huuto. XXVI. Näky. XXVII. Kiire. XXVIII. Saappaat. XXIX. Vainaja. XXX. Verinen taivas. XXXI. Mies aitauksen ääressä. XXXII. Jääkylmä metsä. XXXIII. Vaanijat. XXXIV. Aitauksen yli. XXXV. Konttorissa. XXXVI. Agronomi. XXXVII. Poissa. XXXVIII. Puhelin. XXXIX. Salkkumies. XL. Kirjoituspöydän ääressä. XLI. Nimetön. XLII.
Vanha palvelija.
— Miten vanha olet, Hans Kristian?
— Olen kyllä pian kuudenkymmenen ikäinen, herra pastori, ja tukkani on harmaantunut kenraalin palveluksessa. Kysykää häneltä itseltään hänen kotiin tultuaan, olenko valehtelija vai kunnon mies.
— Mutta kuudenkymmenen korvissa oleva mies saattaa helposti nähdä väärin, Hans Kristian. Minä olen nyt seitsemänkymmenen vuoden ikäinen, ja silloin tällöin tulee varjoja silmiini. Keskellä kirkasta päivää saattaa ympärilleni tulla niin ihmeellistä kuin hämärässä, ennenkuin olemme saaneet lamput sytytetyiksi. Minä tunnen sinut, Hans Kristian, enkä epäile, että olet kunnon mies, mutta saattaahan erehtyä, saattaahan erehtyä…
— Herra pastori!