Säilykekuningas

Produced by Timo Ervasti and Tapio Riikonen
Kirj.
Helsingissä, Kustannusliike Minerva Oy, 1921.
I. Biljardissa. II. Säilykekuningas. III. Merellä. IV. Uiva ruumisarkku. V. Haaksirikkoinen. VI. Paroni de Nozier. VII. Salapoliisipäällikön luona. VIII. Valokuva. IX. Kaunis amerikatar. X. Saimlerin oppilas. XI. Vanhan hyenan ulvomista. XII. Keltaiset ruusut. XIII. Tohtori Fjeldin luona. XIV. Taistelu. XV. Rohkea nainen. XVI. Tunturien yläpuolella. XVII. Porokentällä. XVIII. Kuutamossa. XIX. Ariadne-langan pää. XX. Tarkastus. XXI. Pulassa. XXII. Yksin. XXIII. Lassonheittäjä. XXIV. Muuan elämänkohtalo. XXV. Eräs etu. XXVI. Portugalilainen. XXVII. Ulapalle. XXVIII. Lähetyssaarnaaja. XXIX. Kalastajalaiva. XXX. Yllätys. XXXI. Merkillinen vieras. XXXII. Eräs keskustelu. XXXIII. Ribeiran haamu. XXXIV. Odotellessa. XXXV. Neljän kesken. XXXVI. Sokea jättiläinen. XXXVII. Biljardinpelaaja. XXXVIII. Paillardin luona. XXXIX. Pettynyt. XL. Paroni de Nozier'n akvariumi. XLI. Nozier'n hauta.
Joka on matkustanut pitkin Norjan rannikkoa, on varmaankin huomannut Stavangerin kirkon vieressä olevan hauskan vanhanaikaisen rakennuksen, jossa säilykekaupungin hienosto pitää seurahuvejaan sillinpyynnin väliajoilla. Tuossa rakennuksessa, jossa ystävä ja vihamies kohtaavat toisensa keltaisen kansallisjuoman ääressä, ei ole päältä nähden mitään juhlallista. Ei sillä ole mukavuuksia eikä muodikkuutta, mutta kaiken kuluneisuuden takana on siinä jonkinlaista vanhanaikaista kodikkaisuutta, joka vuosien vieriessä on käynyt yhä selvemmin näkyviin.
Ajan hampaan merkkejä on biljardisalissakin, eikä se muuten näytä olevan kovin ahkerasti käytetty. Biljardipöydän verka on kulunutta ja on siinä monta paikkausta ja reikää. Pallot näyttävät olevan jaloa tekoa, mutta ovat kuhmuiset ja vierivät lyötäessä niinkuin itse lystäävät.
Sinä päivänä, jona tämä kertomus alkaa, heilutteli kaksi herraa biljardimailojaan salissa suurella taituruudella. Mutta pelistään he eivät tuntuneet olevan erikoisen innostuneita. Toinen heistä oli pitkä, tukevavartaloinen, päälaella hieman kaljunalkua. Hänellä oli sileiksi ajellut, miellyttävät kasvot ja niillä väreili tyyni ja ystävällinen hymy, joka harvoin tuntui häipyvän hänen suupielistään. Hänen piirteistään saattoi ehkä huomata, että häneltä puuttui luonteen lujuutta, mutta tämän puutteen korvasi kaksi terävää silmää, jotka näyttivät valvovan silloin kun kasvot muuten värjöttivät eräänlaisessa turpean miellyttävässä laiskuudessa. Niinkuin useimmat lihavat ihmiset, pelasi hänkin biljardia erinomaisesti, mutta varoi ilmeisesti kokonaan hämmentämästä vastapeluriaan, jolla oli lyhyt, vaalea tukka ja päivän puremat kasvot ja joka muuten oli tyypillinen germaani. He olivat kumpikin noin kolmenkymmenen ikäiset. Ensinmainittu oli nähnyt päivänvalon Vendéessä. Hänen nimensä oli Jean Baptiste Courbier. Toisen nimi oli kaikessa lyhykäisyydessään Grönneland. Hän oli yhdistyneitten säilyketehtaitten sillinpyyntilaivaston kapteeni ja tarkastaja.