Runoja Herkules uroosta

Runoillut
T. J. DAHLBERG, ylioppilas
Yliopiston Konsistoriumi palkitsi nämä runot kilvoitelmakirjoituksena
kehoitusrahalla.
Turussa,
J. W. Lilljan kirjapainossa,
1862.
Imprimatur: C.R. Lindberg.
Alkulause. Herkule'n synty. Herkule'n kasvatos. Herkules teiden haarassa. Herkulen ensimäiset työverot. Herkules sotii väkituriloita vastaan. Herkules joutuu heimolaisensa kuningas Eurystheyksen palvelukseen. Ensimäinen uro-työ. Toinen uro-työ. Kolmas uro-työ. Neljäs uro-työ. Wiides uro-työ. Kuudes uro-työ. Seitsemäs urotyö. Kahdeksas uro-työ. Yhdeksäs uro-työ. Kymmenes uro-työ. Eurystheyksen estelmys. Yhdestoista uro-työ. Kahdestoista uro-työ. Herkules ja Megara eroavat toisistansa. Herkules ja Eurytos. Herkules ja Admetos. Herkules surmaa vahingossa ystävänsä Iphito'n. Herkules Omphale kuninkaattaren palveluksessa. Herkules uudellensa uro-töillä. Herkules ja Deianira. Herkules ja Nessus. Herkule'n viimeiset retket.
Alkulause
Suomen kieltä tutkiessani ja Wäinämöisen kummallisia retkiä
katsellessani Kalevalasta johtui kerran mieleeni muukalainenki uros
Herkules. Minä ajattelin, että Suomen rahvaskin ehkä mielellänsä
katseleisi jotaki kertomusta tästä mainiosta Kreikan uroosta, joka
oli maailman voimallisin mies. Hänen syntymisensä tapahtui noin
toista tuhatta vuotta ennen Kristuksen syntymistä. Kansakunnat
elivät vielä silloin pakanallisuuden pimeydessä ja palvelivat
siis epäjumalia, joilla kansan papit ja päämiehet sanoivat olevan
jnmalallisia omaisuuksia, mutta kumminki silmät, korvat ja kaikki
muut jäsenet, niinkuin ihmisilläki sekä siihen vielä ihmisen luonnon
heikkouksiakin. Kun papit (oppineet) ja muut päämiehet kuuluttivat
kansalle esimerkiksi, että sillä ja sillä jumalalla tahi jumalattarella
oli niin ja niin monta poikaa tahi tytärtä, ja siihen sitte osasivat
jutella pitkät junat kummallisia tarinoita näistä jumalista tahi
jumalattarista; niin kansan täytyi uskoa kaikki todeksi, vaikka
jutteliat olisivat kuinki mahdottomia tarinoineet; sillä mistäpäs se
sivistymätöin kansa paremman tiedon sai. Tällä keinoin saattoivat nämä
jutteliat syyttää omia heikkouksiansaki näkymättömien jumalien päälle,
jotka kumminki heidän tarinoissansa usein olivat näkyväisiäkin. Jos
joku mainiompi mies sattui löytymään, kas siitä oli näillä juttelioilla
kohta koko tarut. Ne eivät suinkaan jättäneet pois mitään kummempaa
tapausta sen elämästä, elleivät vaan liene kertoneet koumin koristusten
kanssa. Kyllähän vanhat muistomerkit, sota-aseet ja sen semmoiset
tosin näyttävätkin, että ennemmäiset ihmiset ovat olleet paljoa
voimakkaampia, kuin nykyiset, ja tottahan siis vanhoissa tarinoissa sen
aikuisten ihmisten ihmetöistä lienee perääkin. Siihen aikaan tapeltiin
sodissakin käsikähmässä, ilman ruutien avutta, jousilla, keihäillä,
viskimillä j.n.e. eikä niin kuin nykyjään tykillä, kiväärtillä j.n.e.,
sillä silloin ei vielä tietty mitään koko ruutien jutusta.