Suutarin oppi-poika: Kertoelma lapsille

Produced by Jari Koivisto
Kertoelma lapsille
Kirj.
Suomennos.
G. L. Söderströmin kirjapaino, Porvoo, 1863. Omalla kustannuksella.
Mihin uskollisuus juurtuu, siihen kasvaa Jumalan siunauksesta hedelmä-puu.
Imprimatur: L. Heimbürger
Pienessä kaupungissa noin päivän-matkan päässä eräästä pääkaupungista Saksanmaalla asui kultasepän leski ainuane poikalapseneen. Hän elätti itsiänsä käsityöllä, sillä mies-vainajansa oli kuollut lopen köyhässä tilassa. Tämän kuoltua myötiin suurin osa jälkeenjääneestä omaisuudesta, ja myöskin tarpeellisimmat huonekalut. Leski oli aivan ahkera; kehräsi ja kutoi yöt päivät, ja levähti vaan muutamat tunnit vuorokaudessa. Hän oli myös sangen säästäväinen; asui vähäsessä yläkammarissa ja ainuastaan kerran viikkaudessa osti itselleen ja pojalleen puolen naulaa lihaa. Työansiollaan olisi kyllä saattanut asua paremmassakin korttierissä ja muutenki elää vähän varakkaammasti, mutta mielessä oli jotain, jonka tähden oli niin varsin ahkera ja säästäväinen.
Kultasepällä oli aikanaan ollut erinomainen taipumus ja halu kuvain piirustamiseen ja maalaamiseen, mutta oli näissä taiteissa oppia vailla, josta pahoillaan, ei sietänyt omia teoksiaan, vaan hävitti melkein kaikki tekemät kuvansa, niin kohta kuin sai ne valmiiksi. Ja havaittuaan ei maalajana tulevansa toimeen, rupesi hän väkinäisesti kultasepäksi; mutta vaikka tässä ammatissaan oli kyllä osaava sekä ahkera, niin ei kuitenkaan ollut siinä onnellinen. Monet vastoinkäymiset riistivät häneltä vähitellen kaiken vähäisen omaisuudensa; hän kuoli peräti köyhänä.
Poikansa Wille oli perinyt hänen taipumuksensa, ja äitillä oli mielessä ahkeruudella ja säästäväisyydellä saada kokoon niin paljon varoja, että taitaisi niillä pitää häntä maalaustaiteen opissa, toivoin siten valmistavansa pojallen onnellisemman tilan, kuin isän oli ollut.
Kohta kuin poika alkoi ymmärrellä, opetti äiti häntä lukemaan, kirjoittamaan ja lukuja laskemaan, kertoili hänelle tästä ihmeellisestä maastamme ja Jumalan vieläkin ihmeellisemmästä taivaasta, johon isä oli muutainut, ja jossa Wille kerran oli hänet näkevä, jos oli nöyrä ja kuuliainen Jumalan käskyille.