Haapakallio: Idyllin-tapainen kuvaelma Hämeenlinnasta

Produced by Tapio Riikonen
Idyllin-tapainen kuvaelma Hämeenlinnasta
Kertoellut
Helsingissä, Theodor Sederholmin kirjapainossa, 1869.
Näytetty: C. J. Lindeqvist.
1. Rippi-lapset. 2. Pappila. 3. Orpo. 4. Huuto-kauppa. 5. Risujen kokooja. 6. Seonnut vyhti selvenee. 7. Odottamaton kohtaus. 8. Kihlaus. 9. Häät.
1. Rippi-lapset.
K——n pitäjässä K——veden rannalla oli pienoinen torppa, jonka maa kuului lähellä olevaan Syrjän taloon. Torpassa ei löytynyt paitsi tarpeellisia ulko-huoneita muuta kuin kaksi asuin-huonetta, nimittäin lupa ja kamari tuvan takana. Asunto-huonetten ympärillä oli aitaus, ja aitauksen sisäpuolella kasvoivat lehevät pihlajat, nyt täydessä kukoistuksessa. Vieläpä muutamia koivujakin oli portaitten viereen pistetty, ja latvat kauniisti viiteen siilottu, sillä nyt oli Mittumaari-aatto, ja huomenna torpan tytön, nuoren Annin, piti ensi-kerran Herran ehtoolliselle pääsemän.
Annin isä ja äiti istuivat portahilla odottaen tytärtänsä kotia pappilasta. Anni oli heidän ainoa lapsensa ja senkin vuoksi hyvin rakastettu, mutta erittäinkin hänen hellä ja siisti luontonsa teki hänen heille rakkaaksi.
Annin äiti Liisa, joka oli jo hetken aikaa odottanut tytärtänsä, kuunteli tarkasti, eikö jo kuuluisi airojen loisketta. Viimein, kuu ei kaivattua kuulunut, sanoi hän miehellensä: — Mene, Matti hyvä, katsomaan, eikö lapsemme jo tule. Minä lähden iltasen toimeen. Tänä iltana olkoon Anni vapaa maallisista toimista. — Niin sanoen riensi Liisa ilta-toimiinsa, ja Matti läksi rannalle.
Jo näkyi Annin vene. Anni istui ja souteli hiljaa. Tyynesti kuului airojen loiske. Annin huivi oli luiskahtanut niskaan, ja hänen keltaiset hiuksensa näyttivät ilta-auringon loistossa ihan kullan kaltaisilta. Hänen poskensa olivat verevät ja kauniit, ja vakavat sini-silmänsä näyttivät tuumailevaisilta. Hän ei huomannut, että jo oli pienen lahden yli soutanut, ennenkuin vene tönkäsi rantaan.
— Hyvää iltaa, Anniseni, — sanoi Matti ja veti venettä paremmin rannalle.