Kotikuusen kuiskehia

Produced by Matti Järvinen, Tuija Lindholm and Distributed
Proofreaders Europe.
Kertoellut Theodolinda Hahnsson
Ensimmäisen kerran julkaissut G. W. Edlund 1884. Digitalisoitu kolmannesta painoksesta, jonka on julkaissut Kustannusosakeyhtiö Otava 1920.
Nämä Kotikuusen Kuiskehet tuovat terveisiä kirjallisuutemme varhaisilta aamuajoilta. Sellaisina ne varmaan vielä löytävät ystäviä, jotka ymmärtämyksellä osaavat niitä kuunnella. Kansani hyväksi ne kirjoitin , lausui kirjan tekijä kuolinvuoteellaan.
Kirja on painettu melkein muuttamattomana toisen painoksen mukaan; vain silmiinpistävimpiä kielellisen kehityksen ja oikeinkirjoituksen y. m. vaatimia pieniä korjauksia on hellävaroen tehty.
Kuuselan Kukka……………………………..9 Kaksoisveljekset…………………………..77 Muistoja Naantalista………………………189 Mäkelän Liisu…………………………….291 Haapakallio………………………………354 Torpan tyttö……………………………..397 Pitkänniemen synty………………………..414 Rikas köyhänäkin………………………….421 Juhannusaatto mummon luona…………………426 Köyhäinmajassa……………………………444 Mitä koski kohisee? Mitä kuuset kuiskailee?….452
Ainoa hetki………………………………459 Savonjääkäri……………………………..483 Viinantehtailija………………………….512
Pohjois-Suomessa oli meren rannalla kaunis Niemen talo, jota hallitsi kuudenkymmenen vuoden vanha ukko. Tämä talo ei ollut iso, mutta sen haltija oli kuitenkin rikas ja mahtava, sillä hän oli uutterasti työtä tehnyt, ja erittäinkin oli hän kalanpyynnillä rikastunut, sillä kalansaalis oli hyvä, ja ukko lähettikin aina joka vuosi saaliistansa monta veneellistä Ruotsiin, josta sai kiiltävät riksit takaisin.
Vanhanpuolisella iällä oli ukko ottanut itsellensä nuoren, kauniin ja hempeän vaimon, jota hän paljon rakasti, mutta jolta hän myös paljon vaati. Ukko oli aina tottunut olemaan itsevaltaisena hallitsijana talossaan, ja niin tahtoi hän vieläkin olla, vaikka nuori emäntäkin taloon tuli. Hän oli vankka mies sekä ensimmäinen joka työssä; ja koska isäntä kävi edellä, ei ollut emännän eikä palkollisten jälkeen jääminen; mutta emäntä oli heikko ja tuli liiasta työstä vielä heikommaksi. Naapurit kyllä varoittivat isäntää antamasta emännän liioin rasittaa itseänsä, mutta silloin vastasi ukko: »Lapseni (niin nimitti hän tavallisesti vaimoansa) annan minä työllä voimiansa vahvistaa, ja seuratkaatte muutkin esimerkkiäni.» Vaan nuori vaimo lakastui, ja pian täytyi isännän saattaa hänen kalpea ruumiinsa hautaan.