Marjapojat

Ensimmäisen kerran julkaissut Werner Söderström 1894.
Aurinko paistoi helteisesti aholle, jossa eräs kahdentoista-vuotias poika poimi marjoja tuohiseensa ja lauleli:
Kankaalle karjan, Mättäälle marjan Lamponen toi. Hei heli hoi!
Metsässä toimin, Marjoja poimin; Luoja ne loi, Köyhille soi,
Kypsimmät annan Poijes, ja kannan, Minnekkä vie Suorana tie.
Joku rapsahdus kuului, ja poika huusi:
– Kuka siellä kuukuelee, kettuko vai jänis?
– Oohoh, eikö suutarin Sakki miestä metsän elävästä erota?
– Noh, kun olisikin ollut mies, mutta olipa pieni muona-Matin Joju vain. Marjassako sinäkin olet?
– Marjassa niin. Mutta ne ovat niin hemmetin raakoja vielä, eikä niille herroille pahuuksille raakilat kelpaa.
– Hyi, Joju, kuinka tuolla tavalla kiroilet!
– Mitä kiroilen? Enhän minä ole kironnut.