Reihensteinin perillinen: Alkuperäinen saksalainen novelli

Produced by Tapio Riikonen
Alkuperäinen saksalainen novelli
Kirj.
Suomentanut Arvo L:nd
Jyväskylässä, 1880. H. F. Helmisen kustannuksella.
Nytpä hän jo voisi olla täällä! Kyllähän nyt jo päivällisaika on!
Tätä lausui äreällä äänellä ja suurella malttamattomuudella vanha ukko, joka kuitenkin näytti olevan hyväntahtoisuus itse. Hän seisoi muutaman ruusupensaan vieressä sitoen siellä täällä kiinni jonkun heikon oksan.
Likellä otevalta lavitsalta, niinikasvilla ympäröityn huoneuksen vierestä kuului vastaukseksi heleä ääni: Olettepa kovin tarkkaan lukeneet minutit, hyvä Werner! Arvatkaapas kuinka paljon esteitä voi ilmautua matkustajalle!
Niin, neiti rupeaa aina koko maailman asianajajaksi , alkoi vanha pehtoori taasen, tuon tuostakin murmattaen jotain onnen helma lapsista, jotka paisuvat ja ajavat toiset tieltänsä pois , ja muuta senkaltaista.
Nytpä teihin on juurtunut pelkkiä pahoja luuloja tulevasta herrastanne, Werner , sanoi nuori tyttö, katsoen vanhukseen moittivasti suurilla, kauniilla sini-silmillään. Mistä syystä katsotte niin vierain silmin entisen herranne perilliseen? Kenelle Reihenstein tulisi, ellei minun serkulleni.
Hm! — Tiedän kyllä kenelle , mumisi Werner-ukko kiukkuisena reväisten poikki muutaman niininauhan. Älkää suuttuko, neiti, mutta kylläpä se oli konnan työ ja senpätähden en häntä koskaan voi luullakaan autuaaksi.
Nuoren tytön poskille levisi säälinhymy harmaantuneen pehtoorin ymmärtämättömyydestä. Hän heitti ruunit, paksut kiharansa taaksepäin ja huusi nuoruutensa elävyydellä: Te olette yks'päinen, Werner. Minulleko enoni olisi pitänyt antaa omaisuuden, vaikka serkullani on yhtä suuri oikeus siihen? Tiedätte kyllä, että yhtäpaljon huolta, kuin iloakin seuraa semmoista omaisuutta kuin tämä on. Muuten eno vainajani kyllä on meille ollut niin antelias, että mainiosti voimme elää yhdessä, ja se omaisuus ehkä vielä minulle toimittaa miehenkin!