Ylhäisiä naisia

Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
Kirj.
Thomas Hardy
Suom. J. Hollo
WSOY, Porvoo, 1922.
Esipuhe. 1. Wessexin ensimmäinen kreivitär. 2. Barbara, sukujaan Grebe. 3. Stonehengen markiisitar. 4. Lady Mottisfont. 5. Lady Icenway. 6. Squire Petrick'in lady. 7. Anna, lady Baxby. 8. Lady Penelope. 9. Hamptonshiren herttuatar. 10. Jalosukuinen Laura.
Thomas Hardy syntyi vuonna 1840 Upper Bockhamptonissa, pienessä kylässä lähellä Dorchesteria, — samaa kaupunkia, missä hän nyt on jo joitakin vuosikymmeniä asunut omassa talossaan. Hän aloitti uransa arkkitehtina ja sai vuonna 1863 palkinnon arkkitehtuuripiirustuksista sekä kultamitalin kirjoitelmasta Tiili- ja terrakotta-arkkitehtuurista . Varhaisin hänen painetuista julkaisuistaan on Chamber's Journal'issa v. 1865 ilmestynyt pieni kirjoitus Miten rakensin itselleni talon . Vasta vuonna 1871, 31-vuotiaana, hän esiintyy kirjailijana. Esikoisteosta, romaania Desperate Remedies , seurasi jo sen jälkeisenä vuonna rahvaankuvaus Under the Greenwood Tree. A rural painting of the Dutch School . Vuonna 1874 julkaisemallaan teoksella Far from the Madding Crowd saavutti hän yhä vieläkin kiistämättömän arvoasemansa kirjailijana, joka George Meredithin rinnalla mainitaan ensimmäisenä Englannin kirjallisuudessa. Hänen tuotantonsa huippukohtia ovat romaanit The Return of the Native (1878), The Major of Casterbridge (1886), The Woodlanders (1887), Tess of the d'Urbervilles (1891), Jude the Obscure (1895), sekä novellikokoelmat A Group of Noble Dames (1891) ja Life's Little Ironies (1894). Hän on myöskin julkaissut neljä runonidosta sekä maailmanhistoriallisen, Napoleonin aikaa käsittelevän draaman The Dynasts.
Thomas Hardyn nimi ei ole outo Suomen yleisölle. Aikaisemmin on suomeksi käännetty hänen romaaneistaan se, joka Englannissa on herättänyt enimmän huomiota. Ja tämä romaani on tarjonnut hyvän tilaisuuden tutustua hänen kirjallisen tuotantonsa eri puoliin. Ne, jotka ovat lukeneet Tessin tarinan , kohtaavat kuitenkin näissä nyt suomennetuissa kertomuksissa aivan toista kuin odottavat. Vaikka Ylhäisiä naisia ilmestyi vain vuotta ennen kuin Tess näki päivänvalon, on novellivalikoimassa tuskin hiventäkään suuren romaanin synkkää vakavuutta. Käsittelytapansa samoin kuin aiheiden puolesta nämä kirpeät herraskartanotarinat eroavat kirjailijan raskaista talonpoikaisromaaneista. Mutta Ylhäisiä naisia ei silti ole mikään poikkeus Hardyn muusta tuotannosta. Se liittyy aiheensa puolesta välittömästi hänen muihin teoksiinsa, tai paremminkin, sillä on oikeutettu paikkansa niiden muodostamassa sikermässä.