Gunvor Kjeld, papin tytär

E-text prepared by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
Kirj.
Norjankielestä suomentanut
Joel Lehtonen
Helsingissä, Yrjö Weilin & Kumpp. Osakeyhtiö, 1911.
Pappila oli peräisin vanhoilta ajoilta. Päärakennuksessa oli suuret, matalat huoneet, joissa oli sopukoita ja kulmauksia, ja pienet ikkunat hämärsivät kamareja varhain. Lähellä pappilaa oli kirkko. Se oli pohjoisten tunturiseutujen vanhimpia. Mutta vanhin ja omituisin oli tapuli; se oli niin korkea ja huomattava, että sanottiin sen kirkkaalla ilmalla näkyvän tasaisen nummen yli kauas merelle ja niin ollen tekevän merimerkin virkaa. Muinoin sitä oli muka käytettykin majakkana. Joku harras pappi oli omalla kustannuksellaan asettanut torniin suuren traani-lyhdyn, joka loisti ja paistoi paremmin kuin muut lyhdyt, opastaen laivoja, jotka muuten olisivat voineet eksyä yön pimeydessä.
Kun siellä nyt seisoi, niin oli sieltä laaja näköala. Näki kaarevan vuonon, joka sinisen kalpeana johti merta kohti ja haipui utuun ja valoon. Mutta jos antoi katseensa vapaammin liikkua, näki suuren puolipyörön taivasta ja merta.
Kuka teillä on pappina? kysyivät vieraat, jotka joskus sattuivat purjehtimaan saaren ohitse.
Johannes Kjeld , vastattiin.
Onko se hyvä pappi? kysyttiin.
Oo, se on koko pappi , kuului vastaus.
Vastaus ei olisi ollut noin varma alussa, jolloin Kjeld tuli seurakuntaan. Jos kuka silloin kysyi millainen oli pappi, vastattiin vältellen. Mutta aika vieri, ja maine levisi hiljalleen Johannes Kjeldistä: Se on viisas… Se ymmärtää joka asian… Se puhuu kyllä ihmisille, mutta taivaallinen Isä istuu loitolla kuunnellen.