San Luis Reyn silta

Kirj.
Thornton Wilder
4. painoksesta (»The Bridge of San Luis Rey») suomentanut
Valfrid Hedman
Hämeenlinnassa, Arvi A. Karisto Osakeyhtiö, 1928.
Ensimmäinen osa Ehkä sattuma Toinen osa Montemayorin markiisitar; Pepita Kolmas osa Esteban Neljäs osa Setä Pio; Don Jaime Viides osa Ehkä tarkoitus
Perjantaina keskipäivällä heinäkuun 20:ntenä vuonna 1714 murtui Perun valtion siroin silta, syösten viisi matkustajaa alhaalla ammottavaan kuiluun. Tämä silta oli valtatiellä Liman ja Cuzcon välillä ja sadoittain ihmisiä meni sen poikki joka päivä. Sen olivat toistasataa vuotta sitten inkat punoneet pajuista, ja kaupunkiin saapuneet vieraat vietiin aina sitä katsomaan. Se oli vain ohuista vitsoista kyhätty jalkaporras rotkon yli, ja kaiteina oli kuivia köynnöksiä. Hevosten, vaunujen ja kärryjen täytyi kulkea satoja jalkoja alemmaksi päästäkseen lautoilla kapean, vuolaan joen yli; mutta ei kukaan, ei edes varakuningas tai Liman arkkipiispa, olisi seurannut kuormastoaan, vaan käytti mieluummin San Luis Reyn kuuluisaa siltaa. Itse Ranskan Pyhä Ludvig suojeli sitä nimellään ja pienoisella mudasta rakennetulla kirkolla, joka oli joen toisella puolella. Silta näkyi kuuluvan niihin laitteisiin, jotka kestävät iäti, ja käsittämätöntä oli, että se murtuisi. Heti kun joku kuuli tapahtumasta, teki hän ristinmerkin ja laski mielessään milloin itse oli viimeksi mennyt sen poikki ja kuinka pian oli aikonut taas sitä pitkin astua. Ihmiset liikkuivat ikäänkuin huumaantuneina, mutisten itsekseen; he olivat näkevinään putoavansa rotkoon.
Tuomiokirkossa pidettiin suuri surumessu. Uhrien jäännökset yhdisteltiin ja eroteltiin osapuilleen, ja Liman kauniissa kaupungissa vallitsi suuri sydänten tutkistelu. Palvelustytöt toivat takaisin emänniltä varastamiaan rannerenkaita, ja koronkiskurit puhuivat vihaisesti hentomielisille vaimoilleen ammattinsa puolustukseksi. Kuitenkin oli melkein ihmeellistä, että tämä tapaus teki limalaisiin niin syvän vaikutuksen, sillä tämäntapaiset onnettomuudet, joita lakimiehet pöyristyttävästi nimittivät »Jumalan teoiksi», olivat tässä maassa tavallista yleisempiä. Vuoksen hyökyaallot pyyhkäisivät tavantakaa kokonaisia kaupunkeja mukaansa; maanjäristyksiä sattui joka viikko, ja torneja kukistui alati kunnon miesten ja naisten päälle. Kulkutauteja riehui kaikkialla maakunnissa, ja vanhuus niitti muutamia enimmin ihailtavia kansalaisia. Siksi onkin niin hämmästyttävää, että San Luis Reyn sillan sortuminen näin erikoisesti liikutti perulaisia.