Talven tullessa

Runoja
Kirj.
Helsingissä, Yrjö Weilin & Kumpp. Osakeyhtiö, 1911.
Laitan sillan laulelmista maille suuren harhan, jotta pääsen aatoksista synkän kirkkotarhan.
Laitan sillan lauleloista yli tuskan kuilun. Kuolon esikartanoista soitan ääntä huilun.
Kun ma täytin itseäni. Kaksi tietä kulkijalla. Pakanoita. Titaanien laulu. Simsonin uhka. Pakana. Riemun valtakunta.
1—8.
Miksi katsot, kaunis impi? Kuu hohti ylitse tienoon. Neito kaivolla. Oi, miksi pieniksi pirstasit. Alppikukka. Hämeenmaa. Kellastunut lehti.
Talvi tulee. Jumalan myrsky. Viini, tanssi, naisten nauru. Seison muistojen seassa. Tikari. Antakaa viinaa. Punainen synti. Näinpä lauloi murhe mulle. Laula, laula, lapsonen. Uunnavuonna. Aleksanteri Suuri.
Kun ma täytin itseäni joutunut en harhaan. Kuunnellessa sydäntäni lauloin laulun parhaan.
Kaksi kaunosisarusta sielussani eli: ilo loihti lohdutusta, murhe kasvatteli.
Kaksi tietä kulkijalla.