Kaunis Saksa

Sarja saksalaista lyriikkaa
Runot valinnut ja kääntänyt
Porvoossa, Werner Söderström Osakeyhtiö, 1924
OTTO MANNISELLE, suomentajamestarille kunnioituksella omistettu.
Wolfgang von Goethe Prometheus. Friedrich Hölderlin Hyperionin kohtalolaulu. Illassa. Joseph von Eichendorff Lapseni kuoltua Ludwig Uhland Hyvä ystävä Kievarin tytär Heinrich Heine Ylösnousemuspäivänä. Rouva Suru Paul Heyse Maailmanarvoitus. Friedrich Nietzsche Yksinäinen. Carl Spitteler Isä. Otto Julius Bierbaum Yön hetkin hiljaisin. Detlev von Liliencron Eräälle vainajalle. Ennen hälinää. Suuressa kaupungissa. Viimeinen tahto. Richard Dehmel Merenkäyntiä. Hermann Hesse Musta ritari. Hugo von Hofmannsthal Elämys. Otto Erich Hartleben Kuihtunut lehti. Seikkailija. Laulu elämästä. Frank Wedekind Laulu lapsiparasta. Peter Altenberg Mitä hän voi tehdä hänen tähtensä. Pelko. Carl Hauptmann Kallioääniä. Max Dauthendey Sun silmäs hiljaiset. Syväss’ astumme hiekassa. Harmaat enkelit. Gustav Schu¨ler Ilta. Franz Evers Nuoruus. Christian Morgenstern Lintu Synkkämieli. Metsän yössä. Rainer Maria Rilke Syksy. Alfred Mombert Puutarhassa. Perhonen. Meren pohjassa lepäsin. Kuun tahi auringon nähden. Else Lasker-Schu¨ler Me kaksi. Albert Ehrenstein Vaeltajan laulu. Epätoivo. Franz Werfel Puhtauden rukous. Johannes Becher Mielipuoli. Walter Hasenclever Kuolinilmoitus.
En kuvittele käännössarjani kykenevän edes vähäisessäkään määrässä kuvastamaan saksalaisen Iyriikan yleistä kehitystä: pisarahan voisi kertoa kovin vähän valtamerestä. Runojen valintaa eivät niin sanoakseni kirjallisuushistorialliset näkökohdat olekaan sanottavasti sitoneet. Ensinnäkin olen varonut kajoamasta sellaisiin runoihin, joita paraskaan käännös ei voisi edes lähennellä lyyrilliseen pitoisuuteen nähden — mielestäni ei ole oikeutettua siirtää suomenkieleen kuortakaan, jos kerran ydin valuu pois. Niinpä onkin monta runoilijanimeä, joiden paikka oikeudella olisi saksalaista lyriikkaa sisältävän antologian lehdillä, saattanut jäädä kokonaan pois tästä valikoimasta. Goethen runoja en ole ryhtynyt kääntämään siitä syystä että toisella taholla parhaillaan valmisteltaneen uutta Goethe- valikoimaa; kuitenkin olen ottanut mukaan »Prometheuksen, entisten käännösten pohjalla laadittuna sovittelukokeena. Edelleen sisältyy tähän sarjaan ylimalkaan vain uudempaa, tämän ja viime vuosisadan runoutta: tunnoiltaan meitä ajankohtaisesti läheisemmin koskettavana. Koska toivon voivani tuonnempana julkaista uuden valikoiman nimenomaan kaikkein-nuorinta maailmanlyriikkaa, olen tällä kertaa vain niukasti ottanut mukaan saksalaista ekspressionistista runoutta. Vaikka valitsemani runot eivät aina olisikaan edustavimpia tekijöilleen, enempää kuin saksalaiselle lyriikallekaan — siitä huolimatta, että useimmat niistä sisältyvät arvokkaimpiin saksalaisiin antologioihin —, ei käännössarjani silti välttämättömästi tarvinne jäädä lukijalle vähemmän satoisaksi kuin jokin ankarasti »edustava» käännösvalikoima. Sivutarkoituksitta puhtaasti lyyrillisenä sarjana se on kenties vain voittanutkin siitä: kun olen valinnut käännettäväni omia mieltymyksiäni tai mielijohteitani noudattaen, on mieskohtaisesti läheinen suhteeni originaaliin päässyt lämmittämään monta käännöstä. Tiedän hyvin, että moni kaunis kimallus on jäänyt tämän kirjan lehdille — niinkuin tiedän senkin, että moni yhtä kaunis kimallus on valunut läpi sormieni antamatta vangita itseään.