Pieni hanhipaimen Yrjö

Toimittanut
P. Palmqvist
Suomentanut
S. Hirvonen
Tampereella, Emil Hagelberg'in ja Kumpp. kirjapainossa, 1884.
Pieni Hanhipaimen Yrjö.
Eräänä sunnuntai-aamuna sangen varhain avattiin talonpojan tuvan ovi. Tämä tupa oli lähellä hupaista, kaunista kylää Saksanmaalla. Noin neljäntoista-vuotias poika tuli tuvasta ulos ja katseli ympärillensä kartanolla, jossa kaikki vielä oli hiljaa. Hän näytti olevan varsin tyytyväinen siitä, ettei yhtään ihmistä näkynyt.
Wielä verhosi koko paikkakuntaa puolihämärä, joka on ennen päivän tuloa, ja joka puhuu niin omituista kieltä sydämelle, kun vielä ei yhtään ihmis-ääntä kuulu eikä yksikään ihmiskäsi ole vielä aloittanut työtänsä — kun kaikki vielä on hiljaa, silloin huomaa halukas kuulija Jumalan äänen luonnossa. Se puhuu tosin ainakin, mutta tuntuu, ikäänkuin hiljaisena, juhlallisena aamuhetkenä olisi parhain tilaisuus kuulla, mitä se sanoo ihmissydämelle. Oletkos kuullut ja ymmärtänyt sitä?
Yrjö — se oli pojan nimi — kuuli tosin osaksi tätä salamielistä puhetta, sillä hän seisoi hetkisen niinkuin kynnykselle kiinikasvaneena. Miksi seisoi hän näin? Katseliko hän pilviä, jotka ylhäällä taivaalla muodostuivat kummallisiksi kuvioiksi? Taikka kuulteliko hän lintua, joka lähellä olevassa metsässä visersi aamuvirttänsä, tahi kartanolla kasvavain suurten lehmusten suhinaa, joita aamutuuli heilutteli?
Ei mitään näitä — luultavasti hän ei ajatellut ensinkään näitä. Hän meni kaivolle, pesi kasvonsa, pesipä samalla myöskin pois pari isoa kyyneltä, katsoi vielä kerran ikkunaan, missä kaikki oli hiljaista ja rauhallista, ja näin hiipi hän sitte ulos pihaveräjästä.
Yrjö, mitä tämä merkitsee? Mihin näin aikaisin ja miksi näin varovaisesti? Ethän toki pahoilla teillä vielä liene?
Yrjö valitsi pienen käymätien, jota kutsuttiin Jumalan levoksi , sentähden, että se vei hautausmaalle, jossa ainakin ruumis saa levätä. Mitä lähemmäksi poika tuli tätä paikkaa, sitä enemmän kiirehti hän kulkuansa. Kun lapsi rientää isäänsä tahi äitiänsä kohtaamaan, käypi se kyllä nopeasti. Niin oli Yrjönkin -Yrjö-raukankin laita.