Satukirja lapsille

language: Finnish
Norjalaisia kansansatuja
Kokoilleet
P. CHR. ASBJÖRNSEN ja J. MOE
Suomentanut
Porvoossa, Werner Söderström, 1890.
Pässi ja porsas, jotka menivät metsään asumaan. Kultalintu. Kettu paimenena. Pikku Aske, joka söi kilpaa hiiden kanssa. Voipukki. Vastahakoinen akka. Kertan lintu. Tytär ja tytärpuoli. Jänis, joka oli ollut naimisissa. Herrasmiehen morsian. Semmoisia voivat akat olla. Jokaisesta ovat omat lapsensa kauneimmat. Tuvan isä. Ruohon nukke. Kana, joka matkusti Dovren tunturille ett’ei koko maailma hukkuisi Herra-Pietari. Mylly, joka meren pohjassa jauhaa.
Pässi ja porsas, jotka menivät metsään asumaan.
Olipa kerran pässi, jota pidettiin kiinni ja lihoitettiin syötinläävässä; sentähden sai hän pitää hyviä päiviä, olla kylläisenä ja täyteläisenä kaikesta, mikä herkkua oli. Juuri kun hän oli syönyt, tuli karjakko ja antoi hänelle uutta ruokaa, lausuen: Syö nyt, pässi, et täällä kauan ole, huomenna sinut teurastamme.
Vanhassa puheenparressa sanotaan, ettei kenenkään pidä ämmäin neuvoja halveksiman ja että neuvoja ja lääkkeitä on kaikelle paitsi kuolemalle; mutta ehkä tulee sillekin neuvo tällä kertaa, ajatteli pässi itseksensä.
Sitten söi hän navakasti ja, tultuansa oikein kylläiseksi, puski oven rikki ja lähti naapuritaloon. Siellä meni hän sikopahnalle porsaan tykö, jonka kanssa hän oli tullut tutuksi laitumella, ja siitä lähtein olivat he aina olleet ystäviä ja rakkaita kumppaneja keskenään.
Hyvää päivää ja kiitoksia viimmellisestä! sanoi pässi porsaalle.