Suomalaisia sananlaskuja

Produced by Tapio Riikonen
Selittänyt
Elias Lönnrot
Tuhansille kodeille tuharjärvien maassa N:o 2.
Werner Söderström, Porvoo, 1892.
Alkulause.
Kun vankka isäntä rakentaa perheellensä muhkeata kartanoa, niin siinä, kirvesmiehen veistäessä seinähirsiä sileiksi, kirpoo työsijalle melko-määrä lastun järkäleitä, joita sitten kylän lapset poimiskelevat pieniin kotipirtteihinsä valon ja lämmön avuksi. Kun Lönnrot Suomen kansalle valmisti suuren elämäntyönsä rakennusta, syntyi siinäkin joukko sivutuloksia, jotka hyvinkin ansaitsevat erityistä talteenottoa: niistäkin lähtee valoa ja lämpöä Suomalaisen tajulle ja tunteelle. Mutta tähän saakka — paha kyllä — ei ole eri kokoelmiksi sommiteltu niitä yhteenkuuluvia aineksia Lönnrotin käsialaa, jotka siellä täällä löytyvät hajallaan sanomalehti-, aikakaus- ja muun tilapääkirjallisuuden unhotetuilla lehdillä. Niinpä ovat vielä kokoamatta hänen matkamuistelmansakin, jotka meille kuvaavat niin monta miellyttävää piirrettä rahvaan oloista ja katsantotavoista runolaulun kotimailla, niin monta huvittavaa yksityisseikkaa Lönnrotin vaelluselämästä noina sivistyshistoriassamme ikimuistettavina vuosina, jolloin Kalevalan ainekset kerättiin. Kokoamatta ovat Lönnrotin kaunokirjalliset tuotteet, joita, virsiä lukuunottamatta, löytyy muitakin sekä alkuperäisiä että mukaelmia ja käännöksiä. Kokoamatta ovat hänen kirjevaihtonsa tuotelmat. Kokoamatta vihdoin, mainitsematta monta muutakin kirjallisen tekemyksen lajia, hänen Mehiläisessä julkaisemansa sananlaskut.
Kustantaja on senvuoksi arvellut tekevänsä suomalaiselle yleisölle palveluksen uudestaan julkaistessaan tämän sananlaskukokoelman, joka tavataan mainitun kuukauslehden ensimmäisessä ja toisessa vuosikerrassa (vv. 1836-37). Sen se ansainneekin. Se näet sisältää sen määrän Suomen kansan sananlaskuja — vieläpä hyvin valikoidunkin — mikä jokaisen Suomalaisen vähintänsäkin tarvitsee tuntea Suomalaisesta käydäkseen; siihen myöskin liittyy runsas joukko Lönnrotin sepitsemiä selityksiä, yksi tahi useampia joka sananlaskua kohden, selityksiä, joiden arvo ei ole aivan vähäksi katsottava. Ne ne juuri valaisevan sisällyksensä ja tuoreen, kansanomaisen esitystapansa vuoksi tälle pienelle kokoelmalle antavatkin varsinaisen merkityksensä. Kansallisen sivistyksen karttuessa yhä laajaperäisemmäksi, yhä moninaisempia aineksia itseensä sulatellessa on tarjona se vaara, että uudet sukupolvet vähitellen vierautuvat vanhan kansan katsantotavoista ja siten myöskin kadottavat sen mielipohjan, johon sanalaskurunoutemme perustuu. Mitä säätyläisluokkaan tulee, ei ole enää puhetta vaarasta, sillä itse vahinkokin jo on tapahtunut, ainakin niissä tähän luokkaan lukeutuvissa, jotka lapsipolvessaan eivät ole suomalaisuuttaan imeneet suomalaisuuden oikeista äidinrinnoista suomalaisen rahvaan kotikeskuudessa. Jo puoli vuosisataa taaksepäin Lönnrot pilapuheiseen tapaansa huomauttaa mainitsemaamme epäkohtaa: mitenkä kansanhengen älyn tuotteet sivistyksen tasoittavasta vaikutuksesta syrjäytymistään syrjäytyvät ja ainoastaan sivistymättömien keskuudessa kenenkään kadehtimatta jonkunlaista arvoa säilyttävät. Hän lausuu muutamakseen: