Wiron satuja

language: Finnish
2:nen Ylöspano
St. Mikkelissä, J. Cederwaller poikineen, 1849.
Imprimatur: H. Molander.
Wäkevä Räätäli. Totuus ja Walhe. Koi ja Hämärätär. Wäinämöisen Laulu. Kielten Synty. Weljekset ja Pakkanen. Leipä-palasen ristiminen.
1:n
Wäkevä Räätäli.
(Wirolainen tarina.)
Räätäli ompeli talonpojan pöyvällä ja samalle pöyvälle lenteli paljon kärpäsiä. Kerran niitä hyvin paljolta pöyvällä ollen, tempasi käteensä verkapalaisen ja läiskäs sillä suuren parven kärpäsiä kuoliaksi, sanoen: sepas on mies! ketä vaan osottaa, sen jo tappaa paikalle. Tästäs sai puheeksi, hänen olevan niin väkevän, että ketä vaan osotti, se jo kaatui. Wiimein tuli tieto Kuninkaalleki tästä räätälistä, joka muka oli niin väkevä, että ketä vaan osotti, se kuoli samassa. Kuningas käsketti hänen samassa luoksensa, kuultua hänen niin voimalliseksi, että yksinään voisi tappaa kaikki Kuninkaan viholliset: Räätäli ei olis mitenkään tullut, vaan rukoili päästä siitä, sanoin ihellään ei olevan voimaa eikä ymmärrystä enemmän kuin jokaisella muullaki; mutta sitä kuuntelemata vietiin hän väkisin Kuninkaan eteen. Tultua sotaan, annettiin hänelle hyvin tulinen ja hurja hevonen, sillä ajaakseen vihollisten päälle; vaan sellaista hevoista hän ei osannut ratsastaa eikä hallita.
Noustuansa hevosen selkään, läksi tämä nelistämään minkä vaan jaksoi, ja mies ei kerinnyt muuta kuin hätäpäissään pysytellä puttoomasta. Hevosen juostessa virstanpatsaan vieritse, tarttui mies sylinsä virstan patsaaseen, siihen piättyäkseen: vaan patsas oli tyveltä maanpintaa myöten lahonnut, josta taittui ja jäi miehen syliin. Siitä vei hevonen häntä eilleen, virstanpatsas sylissä, vihollisten luokse asti. Nähtyä hänen virstanpatsas sylissä tulevaksi, luulivat sen hänen aseeksensa, jolla aikoi heiät tappaa, ja säikäyksestä lankesivat polvillensa, häneltä armoa rukoilemaan, ja antoivat tappelemata valtaansa. Otettua kaikki vangiksi, vei heiät Kuninkaalle ja Kuningas ihastui siitä suuresti, ja tietti hänen suureksi herraksi.