Runoja

Kirj.
Uno von Schrowe
Alkulauseen kirjoittanut
V. Tarkiainen
Porvoossa, Werner Söderström Osakeyhtiö, 1913.
Uno von Schrowe Helmi Kesäaamuna Morsian Orja Neito Viimeinen yö Pesijä Pieni mierolainen Mierolais-äijä Kuusi Sukkamielen kosto Kaks kaunotarta Päivä nousi Vainiolla Kehrääjä Lintu lauloi Anund I—III Onkija (Goethe) Laulaja (Goethe) Orvon kukka (Goethe) Tyly (Goethe) Hellä (Goethe) Toggenburgin ritari (Schiller) Hektorin jäähyväiset (Schiller) Virta (Tegnér) Lintu ja immyt (Preradovic) Hämeen maa Oi terve Magyar! Efialteen rangaistus Herätys (Wörösmarty) Kansallishymni (Köllczey) Vapaus ja lempi (Petöfi) Elämä, kuolema (Petöfi) Ulkomaan magyareille (Petöfi) Koirien laulu (Petöfi) Susien laulu (Petöfi) Kansallislaulu (Petöfi) Onnela (Kellgren) Kuolohon asti (Emajõe Ööpik). Suven impi Sonetteja I—III Päivä nousi Syksyllä Sonetteja I—II Kevätlaulu Kukan kiitos Kukka ja multa Suvella Aamun sarastaessa Unelma Ensi kerran Takkavalkealla Turha ois matkani Sotilas kullalleen Kullan luo kulkeissa Lauluja Selmalle I—VI Kuink' aina sua lemmin Kaikenlaisia kaikuja I—XXII Pegasoni Muistopatsas Vaikea vaali Vihamieheni Vaarallinen marja Lemmenkukka Siljulle Siljun silmät Siljuni silmät Kaksikin sydäntä Erilaisia uhkauksia (Goethe) Tshekkiläisiä kansanlauluja I—III Espanjalaisia pikkurunoja I—IV. Kehtolaulu Syntymäpäiväkirjan säkeitä I—V Jos pilvi öisin Toivo
Uno von Schrowe.
Taiteen kauneimmat kukkaset eivät koskaan nouse raa'asta, muokkaamattomasta maasta. Tämä koskee runoutta yhtä hyvin kuin niitä taiteen haaroja, jotka käyttävät talttaa, sivellintä tai säveleitä. Runous ei ole yhdessäkään maassa tuottanut parastansa ilman edelläkäypää syvää hengen ja muodon viljelystä, niin vaikeata kuin usein onkin tarkalleen tietää, mistä ajemmista kulttuurikerroksista sen herkimmät juuret kulloinkin ovat imeneet itseensä kasvuvoimaa ja mehua.
Mitä huolta ja vaivaa onkaan suomenkieli uutisviljelijöiltään vaatinut, ennenkuin se on ottanut luontuakseen nykyaikaisiin runomittoihin ja sointuihin tulkitsemaan herkkiä sielunliikkeitä, arkoja aavisteluja ja kirkastuneita ajatuksia! Siitä kulttuurityöstä on nykypolvi — tietämättäänkin — kiitollisuuden velassa noille varhaisemmille runousopille, jotka uupumattomalla hartaudella taivuttelivat suomen soukkia sanoja niiden luonteelle monasti sangen vastahakoisiin muotoihin.