Etsivä Samuel

Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
Kirj.
Upton Sinclair
Suomennos
Alkuteoksen nimi: Samuel the Seeker
Porissa, Osuusk. Kehityksen r.l. kustannuksella, 1911.
I. Vanhempain luona. II. Perhe joutuu petkutuksen uhriksi. III. Kun Samuelin piti kulkea vapaamatkustajana junassa. IV. Ilman työtä ja rahaa. V. Poliisioikeudessa. VI. Köyhien työläisten parissa. VII. Professori Stewart'in luona. VIII. Pillastunut hevonen. IX. Rohkeus työn palkinto. X. Fairviewissä. XI. Juhlivia miljoonainomistajia. XII. Jälleen poliisin kynsissä. XIII. Pako poliisin avulla. XIV. Lapsi ja murtovaras. XV. Tohtori Vincen luona. XVI. Samuelista tulee kirkonpalvelija. XVII. Käynti miss Glady Wygantin luona. XVIII. Tohtori Vincen kanssa keskustelussa. XIX. Uusi käynti miss Gladyn luona. XX. Jälleen Charlie Swiftin luona. XXI. Samuel hankkii todistuksia. XXII. Tohtori Vince osottautuu mahdottomaksi. XXIII. Mr Wygantin luona. XXIV. Pyhän Matteuksen kirkon sakaristossa. XXV. Samuel esiintyy kirkkoneuvostossa. XXVI. Kun Samuel aikoi mennä naimisiin neiti Gladyn kanssa. XXVII. Kehoitus Pyhän Matteuksen kirkon jäsenille. XXVIII. Käynti poliisin luona. XXIX. Sanomalehtiuutinen ja varotus. XXX. Samuel sosialistikokouksessa. XXXI. Katukokous.
I. Vanhempain luona.
— Samuel, sanoi vanha Efraim, etsikää, ja te löydätte!
Nämä sanat hän oli kirjoittanut Samuelin äidin pienelle valokuvalle, joka riippui Samuelin makuuhuoneen, vanhan ullakkokamarin seinällä. Ja niin kasvoi Samuel tietoisena siitä, että hänkin oli etsijä. Mitä hänen tulisi etsiä ja miten, se oli hänelle epätietoista — se sisältyi etsimiseen. Vanha Efraimkaan ei voinut antaa paljon tietoja, sillä etsijät olivat lähteneet länteenpäin, jo ennenkuin hän oli asettunut farmilleen; ja Samuelin äiti oli kuollut hyvin nuorena, ennenkuin hänen miehensä oli ehtinyt omistaa muuta kuin hänen uskonsa alkuperusteet. Samuelin tiedot näistä asioista rajoittuivat siis siihen, että etsijät olivat lämpimästi jumalaapelkääviä miehiä ja naisia, mutta että he olivat katkaisseet siteensä vallitseviin kirkollisiin yhdyskuntiin, kun eivät voineet hyväksyä näitten oppeja. Heidän mielestään oli jokaisen ihmisen velvollisuus itse lukea jumalansanaa ja kulkea sen osoittamaa tietä.