Syksyisiä säveliä

Runoja
Kirj.
Hämeenlinnassa, Boman & Karlssonin kustannuksella, 1905.
Syksy. Minä tahtoisin katkoa kahleet maan. En tahdo painaa päätäni. Pakkasessa. Se on houkka mi vaivoja vaikertaa — Onnekas. Ulkokullatuille. Ilta. Yö vaikka on synkkä mun sielussain. Talvi-ilta. Laulu yössä. Sonetti. Ja vielä mä uhmata uskallan — Näin unta. Ja kuitenkin. Työväen sonetti. Helise, mun harppuni. II.
Toukokuussa. Kun sua muistan. Sinipiikojen laulu. Lempeni. Sun vertaisinko kukkaan nukkuvaan — Kulkuripoika. Samettisilmä. Voi sua, veitikka! Minä korpehen kauaksi muutan. Me soudamme siimessä leppien. Pimeyttä ma vain näin ympärilläin. Metsolassa. Tän pojan laulu. Sain ruusun sulta. Jääkylmin katsein katselen. Sen sinisen siimehen helmassa. Mä uskoin ennen unihin. Minä tahdon sun helmaani kietoa.
Syksy
Jo on pilvissä selkeä taivas, ja yön jo on peitossa maa, ja kuolema luonnossa kulkee ja kantavi valtikkaa.
Jo on usvien verhossa rannat, yö yllä on niidenkin, ja koivut on kyynelesilmin ja katsehin murheisin
ne katsovat, itkevät kuuset; mure kaikkea kahlitsee — Oi, vieläkö päiväksi kerran yö synkeä valjennee?
Ja vieläkö kevätkin koittaa taas jäljestä syksyisen, ja vieläkö kukkaset puhkee ja toivehet ihmisten?
Ei toivoa, riemua yhtään! Ei mull' ole ainakaan. Minä toivottomuudessa kuljen ja kaihoja laulan vaan.
Minä tahtoisin katkoa kahleet maan —