Julius Krohn runoilijana

Produced by Tapio Riikonen
Kirj.
V. K. Trast
Akateeminen väitöskirja, joka Helsingin Yliopiston Filosofisen tiedekunnan Historiallis-kielitieteellisen osaston suostumuksella esitetään julkisesti tarkastettavaksi Historiallis-kielitieteellisessä oppisalissa lauantaina helmikuun 25 p:nä 1922 klo 12 päivällä.
Helsingin Uusi Kirjapaino Oy, Helsinki, 1922.
Johdanto. I. Elämänvaiheet ja kirjallinen toiminta. II. Katsomus ja runoilijaluonne. III. Aiheitten käsittely. IV. Tyylin ominaisuuksia. — Kielenkäyttö. V. Runomuoto. VI. Loppuhuomautuksia. Muistutuksia. Liite. Käytettyjä lähteitä.
Julkaistessani nyt tuloksia esitöistä, joita olen suorittanut suunnittelemaani, koko Julius Krohnin elämäntyötä käsittelevää monografiaa varten, pyydän saada lausua kiitokseni professori Kaarle Krohnille auliudesta, jolla hän on antanut käytettäväkseni Julius Krohnin kirjeitä ja käsikirjoituksia, sekä v.t. professori V. Tarkiaiselle taitavasta opastuksesta tutkimustyössä.
Siteeraamani kohdat Julius Krohnin kirjeistä vanhemmilleen olen tarkasti suomentanut saksasta. Muut käyttämäni Julius Krohnin kirjeet ovat suomenkielisiä. Tekstissä esiintyvät viitenumerot viittaavat lopussa oleviin vastaaviin muistutuksiin.
Iisalmi, tammikuun 23 p. 1922.
Tekijä .
Schiller-juhlassa Helsingissä marraskuun 19 päivänä 1859, jolloin Ahlqvist luki huomiota herättäneen suomennoksensa Kello-laulusta, esittäytyi suomalaiselle yleisölle uusi suomenkielinen runoilija Julius Krohn. Tämä silloin 24-vuotias, kuusi vuotta yliopiston kirjoissa ollut nuorukainen, jonka avustus juhlaan, Schillerin Sukeltajan suomennos, vielä osoittaa vakaantumatonta tekniikkaa ja kielenkäyttöä, antoi pian kuulla itsestään enemmän runoilijana. Mansikoita ja Mustikoita kalenterin II osassa v. 1860 hän julkaisi kolmetoista runoa ja neljätoista iltaa Kuun tarinoita , tehden heti ensi iskulla nimen Suonio, jota hän tästälähin aina runoilijana käytti, tunnetuksi ja rakastetuksi. Samoihin aikoihin hän esiintyy juhlarunoilijana Helsingin teaatterin vihkiäisissä.