Vahingosta vihastuu

35 juttua
Kirj.
Helsingissä, Kustannusosakeyhtiö Otava, 1924.
Vahingosta vihastuu. Jos Simson olisi ollut suomalainen. Jäniskoirat. »Acta Diurnan» perikato. Ilman. Vakuuttavaa toimintaa. Rahattoman kotiruoka. Vastoin ohjeita. Ikuinen maratonjuoksu. Maailmannaisia. Hirveätä. Kapinalliset ristiäiset. Ei koskaan. Pessimisti. Hamlet. Ainoa kirja. Mateita metsästämässä. Juhannuskokolla. Nimittäin tuota noin. Lipeäkalalavertelua. Kalevalaa. Hienoa pitää olla. Piironki. Taulu. Pelkkä koukku. Voittoa liikkeestä. Romulus ja Remus. Iloinen ja tyytyväinen. Juna jätti. Muuttohommissa. Sivuääni. Pieni ostos. Skandaali. Kohtalokkaat joululehtimarkkinat. Romeo ja Julia. Tuntipalkalla.
Tätä ei pidä lukea. Tänä on nimittäin alkulause.
Kirjojen tekijät usein alkulauseissa yrittävät jollain tavoin puolustaa tekoaan.
Allekirjoittanut ei edes yritäkään puolustautua. Ainoa, mitä ehkä rohkenisin puolustaa, on kirjan nimi.
Se nimi on otettu sitä varten, että tässä kirjassa olisi ainakin yksi lause, joka eittämättömästi on totta. Sillä se jos mikään pitää paikkansa, että vahingosta vihastuu.
Sanotaan kyllä, että vahingosta viisastuukin, mutta toistaiseksi näkee maailmassa melkoista enemmän vahinkoja kuin viisastuneita. Vahingosta vihastuneet ovat lukuisampia. Elämä onkin vahinkojen ohella harmeista ja murjotuksesta kylläinen.
On sentään vahinkoja, jotka tekevät iloiseksikin. Ne vahingot sattuvat muille, ja ilo on vahingoniloa. Mutta paljon hauskemmalta näyttäisi maailma ja valoisammalta elämä, jos ihmiset osaisivat olla vahingoniloisia omien vahinkojensa johdosta. Kiukku ja murhehan eivät kuitenkaan tapahtunutta tapahtumattomaksi saa, mutta ilo parantaa haavoja.
Toivon, että ne, jotka vahingossa ostavat, lainaavat, saavat tai varastavat tämän kirjan, eivät vihastuisi, vaan kaikesta huolimatta koettaisivat olla iloisia. Tämähän on ohimenevää.
Olli .