Halleyn tähti

Kaksinäytöksinen pila
Kirj.
Hämeenlinnassa, Arvi A. Karisto, 1910.
Mäki-Matti, mökin mies, mylläri. Josefiina, hänen vaimonsa. Uuno Akseli, heidän poikansa. Olkkos-Kaisa, | naapurin mökin akkoja. Aapon Leena, | Luhtaniemi, | talollisia, lähimpiä naapureita. Ojalainen, |
Mäki-Matin pirtti. Kaksi akkunaa. Ovi perällä. Vasemmalla uuni. Uunin ja akkunan välissä kangaspuut. Orsilla ja seinillä kaikenlaisia työkaluja: kirveitä, sahoja y.m. Talvi-ilta. Josefiina kutoo. Uuno Akseli syöpi pöydältä, joka on akkunan luona. Uuno Akselilla on povessa iso silavankimpale, josta leikkaa sälää niin ettei Josefiina näe, joka istuu selin ja kutoo.
Uuno Akseli : Jopa tuli mies täyteen monesta aikaa. (Röyhtelee ja näyttää tyytyväiseltä.)
Josefiina : (Kääntyen Uuno Akseliin päin.) Ethän vain ole näpistänyt äijän silavaa, koska huulesi ovat noin rasvaiset…! Saat taas äijän kimppuusi…
Uuno Akseli : Kyllä minä jo miehen vastaan. (Nousee ja alkaa hommata piippuunsa, kopistaa kukkaroansa, joka tuntuu olevan aivan tyhjä.) Jaa, jaa… Taitaapa kuitenkin piipullinen nuuskuja karttua.
Josefiina : Ettäs viitsit tupakatta olla, nuori mies! Mahdoit mennä Luhtaniemeen työhön, kun käytiin pyytämässä… Olisit saanut sievät tupakkarahat.
Uuno Akseli : Joo, mutta mikä sinne lähtee kylmettynyttä tunkiota sysimään ja itseänsä palelluttamaan.
Josefiina : Ole sitten nälässä ja repaleisena koko elinaikasi! (Katsellen Uuno Akselia tarkemmin.) Näenhän minä, että silavaa olet syönyt…
Uuno Akseli : Kohtapa tuo tulee mailman loppukin! Mitäpä mitään säästämään… Olisi viisainta, että kaikki söisivät ja lepäilisivät nämä viimeiset kuukaudet…