Heinärannan osuusmeijeri

Kyläkuvaus
Kirj.
Hämeenlinnassa, Arvi A. Karisto, 1912.
Oli kuulutettu kokous, johon kaikkia pitäjäläisiä kehoitettiin saapumaan. Ja tietoja oli siitä suuresta kokouksesta lähetetty pitäjän syrjäkyliinkin, sekä suusanallisia että kirjeellisiä.
Asia oli tärkeä, koski näet osuusmeijerin rakennusta. Ja nyt tässä suuressa kokouksessa piti päättää, mihin kylään ja paikkaan meijeri rakennetaan. Sillä niin pitkälle olivat jo Heinärannan pitäjäläiset päässeet, että osuuskunta oli valmis, ja nyt ei enää puuttunut muuta kuin kaikille sopivan rakennuspaikan valitseminen.
Kyllä jo nyt alkoikin olla kaikille selvillä, mistä tulee kysymys. Syrjäkylissäkin asiaa pohdittiin, ja tuumailtiin yhtä ja toista, vaikka syrjäkyläläiset kyllä ymmärsivät, ettei heidän toivomuksiaan, jos heillä sellaisia olisikin, otettaisi huomioon. Tiesivät hyvin, että Sipillan kylän, Heinärannan ja Mallikylän isännät, joiden joukossa koko pitäjän rikkaimmat miehet ovat, pitävät kyllä puolensa. Heillä ei olisi mitään sanomista, saivat kiittää, että heidät oli otettu osuuskuntaan.
Sen he tiesivät, ja se oli heille jo kirkolla käydessä selvästi sanottukin. Ja senvuoksi ei moni syrjäkyläläinen aikonutkaan mennä kokoukseen, vaan arveli, että kyllä rantamaan isännät asian hoitavat.
Marraskuu oli kulumassa, ja kokous oli kuulutettu römppäviikon lauantaiksi Heinärannan Rantalaan, jossa osuusmeijeri nyt oli vuokrahuoneisiin sijoitettuna.
Varhain aamulla jo heräsi Erkkilän Anaski Sipillan kylästä ja heti herättyään muisti, mikä päivä oli alkanut. Muina aamuina tapasi hän loikoa vuoteella ja tupakoida kunnes kahvi oli valmis, mutta nyt nousi hän jo ennen ylös ja näytti liikkuvan tavallista vikkelämmin. Housutkin veti jalkaansa niin näppärästi, ettei emäntä muistanut koskaan ennen Anaskinsa niin joutuisasti housuihin päässeen.
»Mihin sinulla nyt kiire on… vasta tässä sain tulen pannun alle», sanoi hän.
»Keitähän kahvi sukkelaan», vastasi isäntä, hakien kenkiään. »Toimita sitten, että saan pestä silmäni, ja laita jotakin syötävää…»