Kruununtorppari: Kuvaus kiveliöstä

Kuvaus kiveliöstä
Kirj.
Helsingissä,
Kustannusosakeyhtiö Otava,
1910.
Vallesmannin virkahuoneessa puhelee kaksi miestä. Vallesmanni on vanha
mies, ja vanha on hänen vieraansakin, Romakkaniemen Jooseppi,
uudistalokas kaukana olevan Moinajärven rannalta.
Kevätkeliä hyväkseen käyttäen on Jooseppi lähtenyt nimismiehen
puheille tiedustamaan, mitä alkaa kuulua Romakkaniemen uudistalon
perinnöksihaku-hommasta.
Hyvät tuttavat ovat vanha nimismies ja Romakkaniemen Jooseppi. Kunnon
mieheksi on nimismies Joosepin tuntenut ja senvuoksi pitääkin häntä
hyvänä vieraana. Ja kannattaakin pitää. Ei ole ollut Joosepin tapana
tyhjänä kirkolle saapua yksinäisen järvensä rannalta. Aina on tuomista
ollut. Milloin metsälintua laukku pullollaan, milloin säkillinen
järvisiikaa, milloin mitäkin. Ja kun nimismiehen tuli lähteä
Moinajärvelle pitämään kruununkatselimista uudistalolla, oli silloin
aina Jooseppi veneineen vastassa Alpaslahden rannalla, johon
rantamailta tuleva polku päättyi. Viime kesänä oli viimeinen katselmus
pidetty, ja siinä oli käynyt selville, että talo oli kaikin puolin
siinä kunnossa, että siitä voi täyden veron maksaa ja että talon voi
perinnöksi lunastaa.
Siitä he nyt puhelevat, ja hyviä uutisia on nimismiehellä Joosepille
annettavana. Tyytyväisenä ja hyvillään kuuntelee Jooseppi nimismiehen
puhetta. Hänen toivonsa alkaa siis nyt vihdoinkin täyttyä hänen
saadessaan talonsa perintötaloksi. Siihen hän on pyrkinyt ja sitä
varten työtä tehnyt koko elämänsä ajan. Monta kymmentä vuotta on
kulunut, ennenkuin lyömättömään kiveliöön on talo tullut. Sitkeästi on
siinä Jooseppi työtä tehnyt ja toivonut. Joko sitten nyt nuoruuden
toivo alkaisi toteutua? Ei ole köyhän miehen helppo elää kaukana
kiveliössä, johon ei mikään tie vie. Ei sinne synny talo touhulla ja
suupieksämällä. Sitkeää, äänetöntä työtä siihen tarvitaan.
Ja kun Jooseppi nyt palauttaa muistiinsa menneet vuosikymmenet,
tuntuvat ne kuluneen kuin virranjuoksu. Nuorena, vastanaineena miehenä
hän rupesi Moinajärven rannalle kruunun asukkaaksi ja talon oli nyt
siihen korkean Romakkaniemen juurelle tehnyt.