Kulmuja 1: Kuvia elämän varrelta

Produced by Tapio Riikonen
Kuvia elämän varrelta
Kirj.
Hämeenlinna, Boman ja Karlsson, 1901.
Ystäväni lukija! Minun onneni. Kaksi pimeää. Kettu-Heikin saunassa. Katajainen kumppanini. Keväinen kaiholani. Takaisin Pohjolaan. Vuosisadan viimeisenä yönä. Kun Mutkan Mooses vaihtoi Laukkinsa. Yötä Imatralla. Kesää odotellessa. Kullan koti. Vuoroin vieraissa. Välimaan vaarin sukkeluus. Kenen merkit parhaat. Ensi kelillä. Orpo lempeni. Nuoruuteni. Hautani.
Ystäväni lukija!
Talvella maamies kokoo heinän kulmuja, kylvääkseen ne kesällä. — Minä sanon näitä vähäisiä kuviani kulmuiksi. Muistin yhtä ja toista kuulemaani, näkemääni elämäni varrelta; hain kynän kätköstään ja omaksi huvikseni kulmuilin .
Kun pimeys oli vallannut Pohjolani, puhteet käyneet pitkiksi ja painostaviksi ja valjut tähtiyöt vain valaisivat unhotettua maatani, silloin usein, muiden käytyä levolle, sommittelin kulmun silloin, toisen tällöin.
Nämä kulmuni eivät ole itäviä. Niitä on koottu niin monenlaisilta mailta ja aavoilta rämeiltä, ja niin pimeinä iltoina niitä on valmisteltu. Suuri olisi iloni, jos nämä kohtaisivat jonkunkin ystävällisen lukijan ja voisivat yhdenkin talvi-illan lyhentää.
Alakuloinen ystävänne Väinö Kataja .
Luulevat minun köyhänä mierontietäni kulkevan, uskovat, etten ole ilonpäivää viettänyt… En mitään virkakaan onnestani, en maailmalle julkaise satumaailmaani. Säilytän sitä omana pyhättönäni ja elän onneni elämää tunnelmieni kirkkaassa salissa. Ei ole ketään, joka aavistaisi yksinäisen onneni suuruutta, ei yksikään ole kurkistanut pyhättöni salattuun kammioon. Se on omaa omaisuuttani, jota kokosin kauan ja kauan odotin. Mutta nyt olen rikas ja onnellinen. En ole kiehuvan voimakas enkä kerskaileva, olen alakuloinen, surumielinen ja aavistelevan toivova.
Kauan olen kulkenut ja harhaillut, kaikki maat kuljin poikki ja pitkin, valtameriä purjehdin, ennenkuin vihoviimein löysin onneni vihreän maiseman sieltä, minne luulin sitä muualta tuotavan. Löysin sydämeni pohjalta viljavan maan ja sielustani kukkivan puutarhan. Ennen elelin orjana enkä älynnyt, että vapauteni oli niin rajattoman laaja. Ei ääriä eikä seiniä lentäville ajatuksille, ei yhtään vastiketta tunnelmieni etsiville vieteille! Olen yötä Sulitelmalla, mutta ennen päivän nousua jo kuuntelen käen kukuntaa kotoisen lampeni rannalla.