Ollin-Mikko, Aapon-Ulla ja Ullan-Eino: Kertomus kylän takalistolta

Kertomus kylän takalistolta
Kirj.
Hämeenlinnassa,
Arvi A Karisto,
1910.
Kevät oli ollut pitkä.
Panteen ja kinosten peittäminä olivat vielä Repo-ojan myllyt siihen
aikaan, kun ennen jo kevättä iloisesti pyörivät, sauvakat kilpaa
hypellen. Paksuina jäätikköinä olivat vielä myllyjen edustatkin
Repovaaran laidassa, ja jään alta kuului vain heikkoa, huokailevaa
veden lirinää ikäänkuin kuolevan hätähuutoja. Rännitkin olivat jäässä
ja myllyjen ovet puolitiehen panteessa.
Mutta joka päivä kävi Ollin-Mikko katsomassa, eikö kevät jo alkaisi
voittaa ja veden juoksu virkistyä. Vitkaan ja vaivalloisesti kevät
edistyi. Mitä päivin vähin sulatteli, sen öisin taas kylmäsi. Mutta
varhain aamuilla Mikon jo myllyille päin nähtiin kävelevän, kulkevan
myllyltä myllylle, kuulostelevan ja miettivänä jäätikköihin katselevan.
Eipä muistanut Mikko näin myöhäistä kevättä. Tähän aikaan olivat jo
kaikki Repo-ojan myllyt pyörineet, sauvakkojen jyrinä ja ojan mahtava
pauhu oli kuulunut ympäri kylää, myllymiehiä tuli ja meni ja Mikko
puuhaili kunnioitettavana myllärinä. Se oli hauskaa ja elettävää
elämää. Päivä paistoi Repovaaran jyrkälle rinteelle, jota pitkin
Repo-oja villinä vesivaahtona myllersi alas jokilaaksoon. Hauskaa oli
nähdä noita kaukaisten erämaiden kirkkaita vesiä, kun ne vaahtoisina
tulla porhalsivat alas asutuille seuduille. Ja siihenpä vesirikkaaseen
ojaan oli jokainen kylän talo rakentanut oman, pienen ja sievän
myllynsä, jossa viljakultansa jauhoi. Tässä, tämän hauskan Repo-ojan
partaalla, oli Mikonkin elämä kulunut. Keväisin ja syksyisin oli
hauskaa, kun myllyvedet olivat runsaat ja myllyjen hoitamista, jyväin
käyttöä ja kivien takomista oli kosolta. Syksyllä ja keväällä Mikkokin
elatuksensa hankki, mutta talvisin ei hänessä ollut enempää elämää
kuin Repo-ojassakaan: juuri sen verran, ettei veri seisahtunut.
Miettiväisenä hän seisoskeli myllyjen luona ja mielessään arveli, että
kyllä pian alkaa suveta. Varis oli jo rääkkynyt myllyn katolla aamulla
varhain. Muisteli Mikko erästä kevättä — hän oli silloin nuorena
poikana — jolloin muutamassa päivässä teki täydestä talvesta ihanan
kesän. Semmoinen ihme saattaisi nytkin tapahtua ja epäilemättä
tapahtuukin, kun Vappu pian on käsissä.