Toisen oma: Kevät-unelma

Kevät-unelma
Kirj.
Hämeenlinnassa,
Arvi A. Karisto,
1910.
Kylän raitille, aina kylän alapäähän asti, näkyi Virkavaaran
metsäherran vaaleansininen, huvilan muotoinen rakennus somien
mäntyjensä keskeltä. Se oli rakennettu korkean vaaran kupeelle,
männikkökummulle, jonka metsänpuolisesta laidasta kallio nousi
jyrkkänä, metsäiseen vaaran kylkeen yhtyen.
Talo oli etäällä kylän muista taloista, jotka olivat rakennetut
laaksoon, tienviereen ja lähelle jokitörmää. Uudenaikaisen tyylinsä ja
miellyttävän paikkansa vuoksi se veti ohikulkijan huomion puoleensa.
Jo heti pitäjään muutettuaan oli nykyinen metsäherra alkanut katsella
talonpaikkaa. Näytti siltä kuin olisikin aikonut elää täällä ikänsä,
ettei enää muilta seuduilta virkaa hakisikaan. Ja silloin jo, kun
kuultiin, että hän aikoi rakentaa talon tuohon Kelovaaran laitaan,
alettiin paikkaa Virkavaaraksi nimittää.
Ja niin oli siihen rakentanutkin sievän talon — ikäänkuin ihmisten
jaloista pois.
Oli varhainen kevätaamu. Ei ollut päivä vielä noussut, ja kylmä yö oli
seulonut kirkasta, hopeista huurretta puut valkoisiksi. Tielle kumotti
Virkavaaran metsäherran vaaleansininen rakennus kuin kukka kuuraisten
puiden keskeltä. Sieltä näki kyllä tielle, mutta tieltä ei näkynyt
taloon muuta kuin hiljainen, sinervä päärakennus ja rivi punattuja
ulkohuoneita aivan takakallion kupeessa ja kuin siihen kiinni
kasvaneina. Mutta jos arvasi katsoa yli mäntyjen latvain, sattui
silmään pitkä viiritanko, jonka latvassa leijaili teeren kuva.
Jo liikkui joku päähuoneessa, jonka ikkunat antoivat etelään ja josta
oli suurenmoinen näköala leveälle joen uomalle ja sen kahden puolen
kohoaville kukkuloille.
Ikkunaverhot työnnettiin syrjään. Metsäherra nousi jo vuoteeltaan.
Hänellä olikin, Martti Laguksella, tapana nousta varhain.
Talviaamuinakin, kun taloissa ryhdyttiin karjaa ruokkimaan, näkyivät jo
tulet Virkavaaran metsäherran huoneesta.
Mutta tänä aamuna Martti metsäherra oli tavallista varhaisempi, sillä
hänellä oli ollut aikomus lähteä karhunjahdille lähimmän naapurinsa
Kivi-Ollin kanssa. Illalla olivat asiasta lopullisesti päättäneet.