Erämiehet: Historiallinen kertomus Pirkkalanpohjasta

Produced by Tapio Riikonen
Historiallinen kertomus Pirkkalanpohjasta
Kirj.
Kansanvalistusseuran nuorisonkirjoja N:o 5.
Ennen painettu Kyläkirjaston Kuvalehden B-sarjassa 1898 ja 1899.
Raittiuskansan Kirjapaino Osakeyhtiö, Helsingissä 1909.
Kevätjuhla. Majalahti. Outoja savuja. Urtin muikut. Kotkottava koppelo. Tario ja Päivä. Uusi asutus. Autio. Karhutalvi.
Leppärukki. Veroherrat. Tapanin ajoilla Majalahdessa. Kirkkomessun aatto.
Kevätjuhla
Yläsatakunnan vainioilla ja lehdoissa oli kevät herännyt. Tuores nurmi harsoi kedot, maa tihkui ylenpalttisesta nesteestä, valkovartisten koivujen punaisissa virvissä piirotti uusi lehti. Vesituuli leuhutti kevään väkevää tuoksua kylästä kylään. Kaikki olivat rientäneet käyttämään hyväkseen otollista hetkeä. Peltokalut oli viety ulos, pellot oli kynnetty ja kylvetty ja uudet humalaseipäät seisoivat jo kuin metsät pitkien pirttien seinustoilla.
Nyt oli kaikki valmiina, kylvöt jätetty luonnon haltuun. Jos ei oltu saatu pappia vainioita vihkimään, oli itse vihitty ja viety pyhiin paikkoihin uhrit ja Ukon vakat maan kasvun ja karjan onnen puolesta. Joka paikassa vietettiin suurta kevätjuhlaa ja toivomielin kutsui kansa luojan siunausta ja santtain suojelusta rakkaitten peltojen yli.
Sinisiä ilmoja vastaan tunsi jo kaukaa vainioilta Pyhällön kyläahteen suuresta kyläpuusta, joka kasvoi kylän etelärinteellä. Puunsa monihaaraisen latvan suojaan näytti koko vanha maatunut kylä rymäytyneen yhdeksi harmaaksi seinäksi.