Sata runoa: Valikoituja maailmankirjallisuudesta

Suomentanut Valter Juva
Ensimmäisen kerran julkaissut Werner Söderström Osakeyhtiö 1916.
Kokoelmaan otetut runonäytteet kuuluvat, muutamia harvoja poikkeuksia
lukuunottamatta, n. s. klassilliseen ynnä aikaisempaan romanttiseen
kirjallisuuteen. Vastaisuudessa on suomentajalla aikomus julkaista
täydentävä lisäkokoelma, johon tulisi myöskin näytteitä
maailmankirjallisuuden uusimpien runoilijoin laulurunoudesta.
Olen yleensä tahtonut saattaa suomalaiselle lukijalle tunnetuksi eri
aikojen ja maiden lyyrikoita, heitä todella edustavien runojen kautta.
Vihjaus maailmankirjallisuuden suurmiesten runoelmiin on omansa
laajentamaan mielikuvitusta ja rikastuttamaan tunne-elämää.
Kirja muodostaa kylläkin kirjavan mosaikkiteoksen. Sen yhtenäisyys ja
tasasuhtaisuus voisi parhaassakin tapauksessa jäädä yksinomaan sen
varaan, missä määrin, valintaa tehtäessä, on pysytty suomentajan omassa
tunnelmapiirissä. Tämäntapaisissa valikoimissa ei kuitenkaan mainittu
seikka saa vaaliin ratkaisevasti vaikuttaa.
Goethen »Faustista» otetuissa suomennoksissa olen saanut eräitä
kärkikohtia Kaarlo Koskimieheltä, »Thulen kuninkaassa» sen ohella Eino
Leinolta ja O. Manniselta. Runossa »Kylälehmuksen alla» on suomennoksen
pohja Kaarlo Koskimiehen.
Schillerin »Kello-laulussa» olen lainannut Oksaselta yhtä ja toista,
vaikka lainaukset eivät aina tule selvästi näkyviin.
Vörösmartyn »Julistuksessa» on eräitä säkeistöjä ja käänteitä
lainattu Arvi Jännekseltä.
Heinen runossa »Lorelei» on loppusointupari lainattu Suoniolta.
Runebergin suomennokset perustuvat aikaisempiin yrityksiini vv. 1885
ja 1905. Nykyisessä muodossaan ne ovat sovittelukokeita, joissa olen
käyttänyt hyväkseni Paavo Cajanderin ja O. Mannisen y. m. suomennoksia.
Rydbergin »Tontussa» olen saanut pari kohtaa Paavo Cajanderilta sekä
runossa »Aallotar tytölle» kaksi tärkeätä säettä Kaarlo Koskimieheltä.
Suomen runokieli on aikaisemmin omistanut suuren joukon uusia sanoja ja
muotoja. Nykyaikana eräillä tahoilla ei enää sallittaisi uusia
käytäntöön otettaviksi. Missä loppusointuja on olemassa, tulisi näitä
kuitenkin säilyttää, ottamalla ne visusti talteen. Varovaisuuden
oikeutetut vaatimukset tunnen ja tunnustan.