Syvistä riveistä / Kansankirjailijaimme novellikokoelma

Produced by Tapio Riikonen
Kansankirjailijaimme novellikokoelma
WSOY, Porvoo, 1890.
Liisa Tervo (Oulu): Uusi isä Eero Sissala (Helsinki): Naavalan Taavetti P. Päivärinta (Ylivieska): Pelastettu N. Niemelä (Punkalaidun): Luisulan lapset Alkio (Laihia): Salliman oikkuja Kauppis-Heikki (Iisalmi): Härät Isäntä Heikki Meriläinen (Sotkamo): Kotoa kotiin Jakke Honka (Oulu): Perukkalaiset Emil Vainio (Helsinki): Selman hääpäivänä
Jalon suomalaisen kirjallisuuden kartuttajan, lämpimän isänmaan rakastajan, hellän kirjailijain suosijan ja ahkeran auttajan, kalliin ystävämme: Herra professori
muistolle, kunnian ja rakkauden osoitukseksi surun ja kaihon tunteella omistavat nämä heikot kynäpiirteet
Tekijät.
Kirjoitti Liisa Tervo.
Setänsä luona maalla oli Elsalla hauska olla, ettei hän kaivannut mitään. Koti-ikävä oli kerrassaan haihtunut eikä isäkään enään muistunut mieleen. Siitä olikin kauvan jo kuin isä oli taivaasen mennyt ja setä oli niin hyvä, aivan kuin isä.
Setä kuin kotosalla oli, niin sen kintereillä pyöri alinomaa, riekkui sylissä ja kaulassa kilvan talon lasten kanssa. Ja kuin setä oli päivän poissa, niin kuin metsässäkin, niin oli semmoinen kaipuu, ettei tahtonut päivä kulua. Aina kujan suuhun menivät katsomaan että eikö jo tule, aina vähän väliä. Ja kun näkyi niin silloin lähtivät kolmikannassa juosta piristämään vastaan. Helli riepu se aina jälkiin jäi kuin oli pienin, mutta Hilma ja Elsa tasaväkiset ollen jotenkin yhteen aikaan sedän luo pääsivät. Heti käsistä kiinni tormusivat ja siinä hyppivät lieskasivat iloissaan.
Isä, isä! hoki Hilma.
Setä, setä! Elsa hoki.