Hannu; Nuori Anssi; Sydän ja Kuolema

Produced by Tapio Riikonen
Kirj.
V. A. Koskenniemi
WSOY, Porvoo, 1913-19.
Kilpahiihto Hyvästi koulukaupunki Koti Palmujen alla Satakielten serenaadi Graniittikalliot Juhannusyö
Panin kaipaus Kronoksen valitus Poppelit Akilles Thebalaisten taistolaulu Lynkeus Hautaseppel Melpomene Theognis Kyrnokselle Runokirje rakastuneelle Gallukselle Oodi Albiukselle, runoilijalle Klythia Kostaja Ateenan porvarit Ystävät Sydän ja Kuolema Sydän Minä laulan sun iltasi tähtihin Onni Kiuru Elegia varjolleni Kylmä tähti Verenpunainen pensas Sisarsielu Yksinäisyys Sonetti tulevaisuuden runoilijoille Kädet Soihdunkantajat Kuolleet Lothos Kuoleman viiralla Epitaafeja
Erään nuoruuden runoelma
1913.
»Ei maata alemmaksi, kuolemata ei pahempaa!» — kaks susta sivakkata, kaks sompasauvaa, harmaa sarkatakki ne lehahti ja törmäll' lumi tuiski, kun tuli, kallellansa puuhkalakki ja kaulass' suuri siniharmaa liina, mi siiven tavoin olkapäillä huiski, kuin nuoli Hannu poikain joukkoon jäälle, Hans Vilhelm Pouttu, koulun Catilina.
Hän oli harmissaan ja äkeissänsä, mut sentään hiukan paremmalle päälle hän tuli, seisten alas päästyänsä näin äkkijyrkimmästä hyppyristä — se hyvä suuren mainehensa tähden: se tiedettiinhän, Hannu laski, mistä paits häntä tuulihattu Flöjberg vain ja hänkin ainoastaan Eevan nähden.
» Quo usque tandem …» kuului kajahtain ja luokka lausui tunnustuksen julki. Sen hyvillänsä Hannu syömmeen sulki, mut teeskenteli poika huoletonta: »Saa moista hyppyriä olla monta ja päällekkäin, kuin rappusia ikään, eik' ole alastulo konsti mikään!»
Mut salaa etsiskeli silmillänsä hän Flöjbergiä, kilpaveljeänsä.